Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlavuoden huipentuma eli Karjalaiset Laulujuhlat muodosti nelipäiväisen tapahtumakokonaisuuden.
Torstaina ja perjantaina pidettiin peräti neljä seminaaria: ◦”Karjalainen elokuva-, teatteri- ja kirjallisuusseminaari”, ◦”Karjalan kysymys –seminaari”, ◦”Karjalasta kajahtaa – Laulujuhlien juhlaseminaari” sekä ◦”Karjalainen urheilu –seminaari”.
Hengellisiä tilaisuuksia oli luterilaisille ja ortodokseille omansa. Helsingin tuomiokirkossa pidettiin sunnuntain messu, jossa saarnasi arkkipiispa Jukka Paarma. Ortodoksit kokoontuivat Uspenskin katedraaliin, jossa arkkipiispa Leo toimitti vigilia- ja liturgiapalvelukset osin karjalan kielellä.
Perinteiseen tapaan järjestettiin myös kuorokavalkadi, valtakunnalliset piirakkamestaruuskilpailut ja karjalainen tori, jolta löytyi jokaiselle jotakin murteiden mittelöistä sukututkimukseen ja perinteisiin herkkuihin. Karjalainen Nuorisoliitto oli jälleen kerran järjestänyt mittavan ohjelmakokonaisuuden lapsille ja nuorille. Lapset olivat VIP-vieraina sekä avajais- että pääjuhlassa: heille oli oma katsomoterassinsa sekä järjestettyä väliaikapuuhaa.
Lauantain avajaisjuhlaan Töölön jalkapallostadionille oli kokoontunut runsaasti karjalaisia. Karjalaista henkeä nostatti pirteä yhteislaulu ”Karjalaiset pitäjät”, jossa kansansävelmän ”Kauan on kärsitty vilua ja nälkää” tahdittaessa (sanat Eila ja Arvo Kettunen) piti pompata ylös, kun kuuli oman kotipitäjänsä nimen. Olihan siellä meitä salmilaisperäisiäkin, vaikkei ihan pilvin pimein…
Tervehdyksessään karjalaisille pääministeri Matti Vanhanen muisti mainita mm. karjalan kielen saaman statuksen. Valtioneuvos Johannes Virolaisesta, hänen poliittisesta urastaan ja henkilökohtaisesta elämästään kertova näytelmä ”Johannes” (käsikirjoitus Kirsti Manninen) Aleksanterin teatterissa oli erittäin positiivinen elämys: hyvät näyttelijät, erityisesti päähenkilöä esittävä Tapio Liinoja oli sisäistänyt Johanneksensa aina eleitä ja liikkumistapaa myöten, murteesta puhumattakaan – vaikkei kertomansa mukaan ollut koskaan edes tavannut Virolaista ”livenä”. Ainutlaatuinen esitys olisi ansainnut tavoittaa laajemmankin yleisön; näytöksiä oli vain viisi. Vähintäänkin maakuntakierrosta jäi odottamaan varmasti moni, jolla maamme lähihistorian vaikuttajat Johannes Virolainen, Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen tai Veikko Vennamo ovat vielä tuoreessa muistissa.
-KUVA-
Sunnuntain pääjuhlan näyttävä juhlakulkue järjestäytyi Senaatintorilla (1. kuva). Vuosi vuodelta sama kaaos ja epävarmuus marssijärjestyksestä, mutta lähtöhetkellä kuitenkin kaikki kunnossa – näinhän se aina on mennyt.
Salmi-Säätiön lippua kantoi Jussi Salmio, airueina Elina Inkinen ja Anneli Pennanen (2. kuva)
-KUVA-
Pääjuhlan arvokkaasta ohjelmasta jäivät erityisesti mieleen upean bassomme Jaakko Ryhäsen tilaisuuteen hyvin valitut laulut, osat Sari Kaasisen tilausteoksesta Ilon Pitoa suurkuoron esittämänä sekä ennen kaikkea Karjalaisen Nuorisoliiton hellyttävät kansantanssiesitykset. Tulevaisuus näyttää turvatulta, kun näki, millä innolla kaikkein pienimmätkin tanssivat.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen oli juhlapuhujana, Karjalan Liiton tervehdyksen esitti puheenjohtaja Markku Laukkanen (joka hänkin oli noteerannut karjalan kielen uuden aseman). Ja ilmestyivätpä kentälle vielä ”ilmielävät” veteraanit Johannes Virolainen ja Veikko Vennamo tervehtimään juhlaväkeä. Ensi vuonna vietetäänkin juhlia sitten Euroopan kulttuuripääkaupungissa Turussa.