Raija Pyölin juhlapuhe Oulun Seudun Salmi-kerhon 20-vuotisjuhlassa 6.5.2012
Jogahizel oma Karjal – vai yksi ainavo Raja-Karjal? Kunnivoitettavu Suuri Paimoi Leo, armahat salmilazet, hyvät kuulijat! Tänäpäi pruaznuičemmo Oulun salmilazien 20-vuodistu dorogua. Jatkukkah taibaleh ielleh da andakkah Jumal abuu da vägie hyväh ruadoh tulijoilgi vuozil.
Passibot kučundas Salmi-kerhon piämiehel Tapani Menšakovil. Vuottu puolitostu tagaperin sygyzyl olin Jovensuun salmilazien samazes pruazniekas. Sie pagizin kollektiivoin roulis kielen säilyttäjänny. Sen jälles olen äijän vähän tutkinuh da kirjutannuh rajakarjalazien identitietas (ičentunnos). Sentäh minul oli mieleh, ku Tapani ezitti pruazniekkupaginal teemua Jogahizel oma Karjal – vai yksi ainavo Raja-Karjal? Tämä teemu, toivon mugah, tahtou andua ajateldavakse erähii meil kaikil karjalazil lähäzii kyzymyksii.
Konzu meil salmilazil da salmilasperäzil kyzytäh, kus ollah sinun juuret, myö ebäilemättäh vastuammo: Salmis – libo Karjalas. Erähil kyzyjil pidäy vie sellittiä, kus on se meijän Karjal: se on sie Luadogan rannal, ihan rajan pinnas, Raja-Karjalakse kučutah… Mugai vastattas samah luaduh net, ket ollah roittuhes Suojärvel, Suistamol, Imbilahtel… En voi olla löyhkämättäh, što olen ylbei, ku voin sanuo: olen sadaprotsentine salmilaine, muamo on Palojärvelpäi, a tuatto Lungulansuares. Hos roindupaikku minul ičel ei ole Salmis, a Keski-Suomes, Uuraizil.
Meil onnuako tärgiembi dielo on olla salmilaine, suojärveläine, suistamolaine, migu rajakarjalaine? Jogahizel pidäiseural ollah omat pruazniekat. Myö salmilazet pruaznuičemmo konzu Kuopios, konzu Jovensuus, nygöi tiä Oulus. A Helsingin salmilazil egläi oli omassah 60-vuozipruazniekku. Toizil seuroil – suistamolazil, imbilahtelazil i muga ielleh tožo omat pruazniekat ollah. Vaigu yksi ainavo rajakarjalazii da kaikkii luadogankarjalazii koskii pruazniekku pietäh joga toine vuozi Bombal Nurmekses. Segi, onnuako, on enimil olluh suojärveläzien organizuittu.
A kuibo olis erähiči organizuija yhtehizet, rajakarjalazet menot? Ei nimidä salmilastu, suistamolastu, suojärvelästy pruazniekkua, vaigu kaikin yhtes? Jogahine meijän organizuatsii, pidäiseuru da kerho yhtes vois panna uvven allun rajakarjalazuol.
Toinah moine ajatus ei olis ihan vieras ni salmilazil? Ei taki ole nimidä mostu syydy, mintäh pidäs rippuo kiinni omas pidäjäs, ku olemmo kaikin rajakarjalazet? Keskenäh meil rajakarjalazil on enämbi yhtistäjiä gu eroittajua piirrehty mugai kul’tuurueloksen, uskon dai kielen puoles.
Midä yhtehisty rajakarjalazil?
Eloksen olot da elinkeinot oldih Raja-Karjalas kudakui yhtenjyttymät: rahvas sai eländön muas (kazvatettih vil’l’ua), vies (kalastettih), mečäs (kuattih da myödih puudu). Erähät vie käydih kauppua keskenäh libo mendih loitombakse, piäliči rajas. Tevollizuttugi oli – enimil Suojärvel da Imbilahtel, no Salmisgi Hozainoffin vellekset vie erähät vuvvet annettih ruaduo rajakarjalazil. Vaigevuttu da lamua oli kylläl. Toiči oli pahembi suojärveläzil, toiči salmilazil.
Enimil rajakarjalazil oli yhtehine reliigii, pravoslavnoi viero. Oli äijän vähän l’uteruanuagi, kudamat oldih tuldu ruavon peräs Suojärven Annantehtahal, Salmin Hozainoffin lesozavodal libo Imbilahten Pitkährandah. Kiriköllizen eloksen harjoittamine da rikkahat traditsiet oldih yhtenäzet: joga pidäjäs seizoi kirikkö (parahimis kaksi, kolme), läs joga kyläs tšasounu. Kirikölline aijanlugu da kielikyzymykset nostatettih samat torat da ongelmat joga čupus. Rahvas elettih kirikkövuvven kalenduaran mugah: tarkah tiettih jyrrinpäivät, kevätmiikkulat da muut suurembat da pienembät oman dai nuaburikylän pruazniekat.
Kieli on rajakarjalazil olluh kui yhtistäi, mugai eroittai šeikku. Tozi azies voimmo sanuo: Raja-Karjalas paistih kahtu kieldy, kahtu karjalua: livvii da varzinkarjalan suvimurrehtu. Meijän salmilazien oma kieli oli sadaprotsentizesti livvinkarjal (livvi, aunus, aunuksenkarjal – kui vai tahtonet sidä kuččuo). Livvii paistih vie erähis Suojärven, Suistamon da Imbilahten kylis. No enimil niilöis pidäjis eläjil paginkielenny oli varzinkarjalan suvipuolen murreh. Ku paissemmo Raja-Karjalan karjalan kieles, tarkoitammo juuri livvii da varzinkarjalua yhtes. Sidä vastoin varzinkarjalan pohjaspuolen murrehtu, vienankarjalua, täh rajakarjalazeh joukkoh emmo luve (ylen loitton on rajas). Livvin paginalovehet piäozin ollah tänäpäi rajan toizel puolel, Aunuksen piiris. A varzinkarjalan suvipuolen murreh Ven’an Karjalas on jo äijiä hil’l’ennyh, no on vie hengis da kehittyy tverinkarjalannu. Tverinkarjal vaigu vähäzin eruou suojärveläzien paginas.
Raja-Karjalas kieli hyvin säilyi paginkielenny da siirdyi luonnollistu dorogua omas perehes, buabaspäi bunukale. Sih ei pidänyh nikus opastuo. Uvven, vierahan kielen, suomenke, vastavuttih lapset enzi kerdua, konzu lähtiettih školah. Siehäi opastettih suomekse, ku se oli muan viralline kieli – kui sanuo: kul’tuurukieli, kudamal opastuttih lapset lugemah da kirjuttamah. A karjalakse lugie da kirjuttua maltettih vaigu harvat, eihäi olluh ni midä kirjallizuttu da painettuu tekstua piässyh ilmah vie endizeh aigah. Minul on täs kopii Nuoren Karjalan jälgimäzes noumeras, kudai piäzi ilmah Salmis kezäkuus 1944, juuri enne tostu da jälgimästy lähtyö. Se on piäozin (84 sivuu) kirjutettu suomekse – vaigu yksi ainavo puolen sivun suuruine, nimimerkin Briha kirjutettu pagin on livvikse: Ku myö nygöi olemmo šokolit tai muiten hienot (vapaasti suomenettuna: Kun me nyt tässä keikaroimme tai hienostelemme). Kirjutukses on viestinny se, ku erähät salmilazet huijustelles omua kieldy tahtotah paista suomekse, hos – kirjuttajan mugah – sidä putilleh ei ni malteta!
No suomen lizäkse rajakarjalazil lapsil oli vie yksi mahto levendiä omua kielellisty ohjelmistuo: ven’an kieli. Raja-Karjalas oli kaikkiedah enne vuottu 1917 äijy školua,142. Niilöis 79:s opastettih ven’akse. Enimin oli ven’an školua Salmis da Suojärvel. Nämmien koululoin tarkoitusperis oldih mondu mieldy, no tozi on, ku niilöis opastui enämbi lapsii ku suomenkielizis koululois. Rajakarjalazet lapset oldas hyvin voidu kazvua ei vai kaksi-, no i kolmikielizikse (karjal, suomi, ven’a)! Monil perehil oli suuri, ihan konkretnoi hyödy, ku lapsis rodih ven’an maltajua. Mugai yksi ižändy oli virkannuh: Ku maltat yhten kielen, on yksi leiby, a kaksi kieldy – kaksi leibiä! A ruadomahtollizuot Raja-Karjalan kazvettih, konzu talovehellizet da rahvahienvälizet kontaktat Aunukseh, Petroskoih da Piiterih ližävyttih. Kaupankäyndäh näh juuri parahat dorogat viettih Raja-Karjalaspäi nämmih suurih linnoih. Tavarua viedih vie meričigi, Luadogua myöte, Piiterih.
Nenga Raja-Karjalas. A kuibo sit evakkomatkoin jälles, tiä syväin-Suomes? Viego kuului rajakarjalastu paginua uuzil eländykohtil?
Sodien jälgeh alguvuozinnu meil tiägi paginalovehet roittih kudakui sen mugazikse, kui oldih rajakarjalazien eländypaikat sijoituttu: Kuopion puoles, ezim. Muaningal, Pielaveil, Tervos da pohjazel Pohjanmual Oulun ymbäristös paistih salmilazet omua ”salmin murrehtu” (livvii), a Pohjas-Karjalas (Nurmes, Valtimo) paistih varsinkarjalua. Tänäpäi kai karjalazet eletäh ken kus: yhtenäzii paginalovehii ei ole. Livvin pagizijua voit löydiä, tottu, ei vaigu Kuopion tagan da Oulun ymbäril, no vie kustahto Kehä kolmozen suvipuolizel alovehel – enimil Helsingis, da ihan Ruočissah.
Äijygo lienöy karjalan pagizijua tänäpäi?
Ainavo sellitys kieleh näh luajittih vuvvennnu 2004. Sen mugah läs viizituhattu hengie pagizou, da äijiä enämbät ellendetäh. Täs sellitykses ollah kai rajakarjalazet, ei vai salmilazet. Vuottu kaksi tagaperin minul pidi sellittiä salmilazien lugumiäriä. Kyzyin Tilastokeskukses, äijygo on meijän muas vie hengis mostu salmilastu, kenel roindupaikku on olluh Salmi vuvven 1939 lopus. Sain tiijot. Vuvven 2009 lopus mostu ristikanzua kaikkiedah oli 3149 hengie. Suurin miäry salmilastu oli Helsingis: 386 hengie. Sen peräs tullah Kuopio, Siilinjärvi, Vantaa, Jyväskylä, Espoo, Lahti, Oulu (86!), Lapinlahti, Varkaus, Maaninka, Muhos (58)… da lugu vai pienenöy. Tämä oli vuvven 2009 statistiekkua. A kui ollou tänäpäi? Tiettäväine, ei miärät suurembat olla. Ku vähetäh vahnimat ristikanzat, sit hilletäh paginatgi.
Meil rajakarjalazil ei pie kummeksie, mikse meijän lapset da bunukat ei paista karjalakse. Hyvin tiijämmö kai uudeh elokseh harjavumizen tuskat da burbetukset jälles sodii: sen, mikse lapsii ei ristitty pravoslavnoih, a l’uteranskoih vieroh, mikse uskoneloksen harjoittamine ainos ei olluh helpuo, mikse kois vaigu vahnat babat paistih omah kieleh… A nygöi aigu on toine. Meil enämbi ei ole huigei mennä kirikköh, a kuibo kielenke? Emmo taki huijustai oman kielen pagizendua? Onhäi meil olluh myödytuuldugi: karjalan kielel on viralline stuatussu, on Jovensuus professuuru, voimmo opastuo eriluaduzil kursiloil libo ičekseh. Kirjallizuttu da opastusmaterjualua rubieu löydymäh jo kyl’l’äl.
Yhtehizii tavoittehii
Nygöi ku aigua on mennyh eräs vuozikymmen, olemmo rauhas voinnuh keskittiä kai väit da voimat oman kul’tuuran da identitietan hengis pidämizeh. Pidäiseurat ruatah arvokkahien perindehien säilyttämizekse. Suojärveläzet vastevai piästettih ilmah omassah histourien kolmas da nelläs oza. Salmilazien histourieprojektugi edehpäi menöy, hos vähäzel öntästellen meis rippumattomien vaigevuksien täh. Salmi-Fondan (Salmi-Säätiön) ruadotraditsiet ollah lujettu omih muodoloih: joga vuottu annammo stipendii salmilasperäzil opastujil – tahtozimmo, ku meijän stipendit, hos ylen suuret ei olla, annettas nuoril tarbehellinen mustoitus omis juuris. Toine tärgei ruado fondan peruskirjan mugah on jullata kirjallizuttu. Tädä viemmö edehpäi yksin da yhtes Karjalan Kielen Seuranke. Ilmah piästetty kirjallizus keskittyy livvinkarjalan da salmilazen kul’tuuran säilyttämizeh.
Hyvä olis ruadua, ku vai olis enämbi ruadajua. Meil toizen da kolmanden polven rajakarjalazil, kudamat olemmo roinnuh sodien jälgeh, on nygöi tärgei rouli kul’tuuran säilyttämizes. No uuttu, nuorembua ruadajua jo igävöičemmö, štobi hos ruadamizen traditsii vois välittyö edehpäi, kuni vie emmo kaikin ole mennyh tuonilmazih. Ei ole hyvä, ku yksil da samoil hardieloil kerävyy liigua hommua: mustammo ”monitoimimužikat” Heikki Koukkusen, Eero Mäkkelin da nygöi vie Hannu Brelon.
Nygöi olis aigu yhtistiä kai rajakarjalazet voimat. Jo segi olis hyvä, ku olizimmo nägyvis da meijän paginua kuultas toizetgi ristikanzat. Kielen viralline stuatussu ei vie yksinäh riitä, ku ei olle konkretnoidu ruaduo da enne muudu – tuloksii. En tahtos ruveta ennustajakse, no toiči varaittau, ku ei vai menne muga, što kai meijän perindehet, kielet da identitietat hävitäh jälgimäzien, enne vuottu 1939 roinnuzien rajakarjalazien keral. Toinah voimmo eliä toivos, što roih uuzi, yhtenäine rajakarjalaine identitiettu – no yksikai jogahine salmilaine, suojärveläine, suistamolaine imuga ielleh voibi säilyttiä omassah kielen da identitietan? Kielihäi ei voi olla yhtes ruadamizen este: paistahes salmilazet da suojärveläzet mollembat omassah kieldy, a suistamolazet da imbilahtelazet sidä variantua, kudamua enämbi suvaijah! Erothäi ei olla suuret. Yksikai ellendämmö toine tostu. Kieldy voimmo pidiä hengis vaigu pagizemal, nimidä muudu tabua ei ole.
Mustelendan da igävöiččemizen sijah voizimmo tänäpäi keskittyö tozi ruadoh: pagizemizeh. Toizekse: pidäy löydiä nuorembua ruadajua da suaha heis syttymäh kyven omah dieloh. Ei taki vie ole aigu panna tuohustu omal kielel da kul’tuural!
