Pielavedellä

LAATOKKA 24.2.1950
Salmilaisia uusissa oloissa l:

Siilinjärvi hyvää maanviljelysseutua
Rakennustyössä kiihkeä tahti
mutta millä maksetaan rakennuslainat

Siilin järvelle sijoittuneiden salmilaisten oloista voi jo ensi kuulemalta ja näkemältä havaita, että täällä on olemassa kaikki edellytykset nopeaan taloudelliseen vakaantumiseen.
Kolmen vuoden sisällä on pitäjän alueelle noussut suuri määrä uuden uutukaisia maatilatalouksia, joilla on ilmastollisesti ja maatalouden tuotteiden markkinointia ajatellen mahdollisuus
vaurastua samaan tasoon kuin kantamaanviljelijäväestönkin.

Ilman huolia ei täällä kuitenkaan eletä.

    Joenpolven asutusalueelta tavoitamme muutamia asuntotilallisia. Täällä ovat leski Maria Popov, leski Paraskeeva Lohjamo ja leski Maria Häkkinen sekä Vasili Haasola. Kaikkien näiden maat ovat asemakaava-alueella ja sen mukaisesti, vaikka maat ovatkin kivikkoisia, näyttää asuntotilojen hinnatkin muodostuvan.
    Maria Popovin tilan pa. on 1,5 ha, siitä on viljelykseen sopivaa vain 1/2 ha muun osan ollessa kivikkoa. Hintaa on tälle alueelle määrätty mk 65.000:—.
    Kaikki nämä₎ tilat ovat »lämpimiä», mutta hinta on pannut asukkaat ajattelemaan maksukyvyn kestoaan. Kun rakennuksia on jo rakennettu, on vain yritettävä eteenpäin.

Tynnörilän asutusalueelle on muodostettu 6 tilaa, joista vain l on kylmä viljelystila. Muut tilat ovat asuntovilj. tiloja.

Täältä Nilsiään vievän tien varrella, tulevaisuudessa hyvinkin lähellä rataa ovat viljelykseen ryhtyneet ja rakentaneet Tuleman miehet: Pekka Sorimaa, Juho Kaajama, Nikolai Patronen, Juho Koski ja Nikolai Leussu, sekä Juho Jokiniemi Räimälästä kylmällä tilalla.

Tilat on muodostettu kunnan ja Gutzeitin maista.
Siilinjärven kunta kuuluu suurtilallisiin.Useista pakkohuutokaupoista on aikoinaan ostettu tiloja ja näitäapulannoituksen turvin ryöstettyjä niittymaita on nyt annettu salmilalsille maanviljelijöille. He väittävät , että maapohja on ruosteista ja siitä on
haittansa.

Kuten kaikilla muilla, on Tynnörilän salmilaisasukkaillakin ollut käsitys, ettei ilman saunaa voi olla. Kaikissa talouksissa se jo on.

Leusssu asuu vielä saunarakennuksessa, navetta puuttuu vain Patroselta. Ruista on jo melkein kaikilla kylvössä. Sähköjä eivät vielä kaikki ole uskaltaneet ottaa, sen osuusmaksut kun ovat salmi
laisisäntien mielestä ylettömän kalliita.

Tynnörilään tehdään yhteislaidunta.

Lähellä asutustiloja on 8 ha metsäalue, joka on raivauksen alaisena ja sen kustannukset on laskettu tulevan mk 100.000:- ha kohden. Se joutuu käyttöön aikaisintaan kahden vuoden kuluttua, mutta laiduntamisniaksujen kalleus tuntuu panevan karjanhoidon kannattavaisuutta ajattelemaan.

Kuuslahden asutusalueelle on muodostettu suuri määrä tiloja. Tämä onkin pääasiassa: kylmä-tila-alue, jonka mukaisesti tilatkin ovat viljelystiloja.

Täältä tavoittaa Tuleman isännistä Vasili Butilkinin, Vilho Hiltusen, Vilho Papin, Ivan Papin ja Juho Käsnäsen. Tänne on sijoittunut myös Aleksi Komuz Miinalasta ja Antti Miskala, Heikki Karvali, Seppo Rantala ja Vasili Potasev Räimälän kylän ent. maanviljelijöitä. Sotaleski Klaudia Dogonen joutunut vaihtamaan nimensä Hakkaraiseksi.

Asuinrakennus puuttuu enää vain Käsiaseita ja Papin veljeksiltä, navetta puuttuu vain Rantalalta. Näin valmista on täälläkin rakennusten puolella.

Ns. parantolan maista on tasaisille pelloille muodostettu tiloja, joista 4 salmilaisille annettua on as.vilj.tilaa ja l viljelystila.

Tiloista on Vilho Vanhasella viljelystila, sekä as.vilj. tiloilla asuvat Tuleman Yrjö Pesonen, Herman Pesonen sekä Jussi Kämäläinen Miinalasta ja Sergei Jokiniemi Miinalasta.
Kaikilla tilallisilla paitsi Herman Pesosella on jo uudet navettarakennukset. Vilho Vanhaselta ja Herman Pesoselta puuttuu vielä asuinrakennus. Kaikilla tiloilla on metsän laatu sellaista, että tarvikkeet on saatu omasta metsästä Nämä tilat kuuluvat myös ns. haja-asutustiloihin. Yhteisenä yrityksenä on täällä perusteilla 5 talouden koneosuuskunta.

Hakkaralan asutusalue on mno-
do nut Piirimielisairaalan
maista.

Tänne ovat sijoittuneet Tuleman Ilja Käsnänen, Johannes Röpetti ja Hamulaan Yrjö Kononov sekä Heikki Batskonen sekä Lunkulan Johannes Jumpponen ja Kirkkojoelta Maria Toroi. Mikko Käsnänen on ostanut samoilta tienoilta tilan vapaalla kaupalla.

Oma salmilaiskylä on muodostunut Koivusaaren as.alueelle. Voipa sanoa, että se on melko puhdas Tuleman kylä.

11 tilasta ovat kaikki Salmin tulemalaisia. Alueella on myöskin kaukolalaisten pika-asutustiloja. Tänne ovat saaneet tilan ja uuden kodin kaikkine rakennuksineen: Vilho Mursun perilliset, Juho Väistö, Jussi Könönen, Mikko Kelhola, Pekka Nokka, Jussi Ojatalo, Mikko Vanhanen, Mikko Kononov, Pekka Lokinoja, Kosti Rötkin ja Feudor Dudujev.

Räimän kylään on sijoittunut ent. räimäläläisiä ja tulemalaisia.

Niilo Käsnänen, Nikolai Butilkin, Pekka Rötkin, Aleks Serguskin, Yrjö Niemelä, Feudor Laaksovirta, Ivan Krutsin, Heikki Jokela ja Vilho Ruotsi kuuluvat tämän kylän yrittäjiin.

Hökösessä ovat Vilho Dolgonen Tulemalta, Sergei Alhonen Tulemalta ja Vilho Mokka? Miinalasta. Keskimäisen kylällä ovat Tuleman Sergei ja Johannes Rojo kumpikin kylmillä tiloilla ja Koivumäen kylällä Tuleman Heikki Rojo. Kun mainitsemme vielä ko. alueelta Anna Saalamon ja rovasti J. Railaksen rakentamattomat tontit sekä Miettilässä Stepan Inkisen, olemme melko tarkkaan luetelleet Siilinjärvellesijoittuneet salmilaiset.

Heitä tapaamme tosin pankinjohtajana, M. Setkäsen, monissa liikkeissä ja virastoissa tapaamme myös toimiin sijoittuneita salmilaisia, mutta pääpaino täällä on sittenkin maanviljelijäväestöllä.

Onko näinkin hyviin oloihin sijoittuneilla huolia?

»Kun rakennimmo oli rahua, a gu kai valmistu tai rahat lopui.»

Raha on Siilinjärven salmilaisillakin tiukassa. Kun toteamme, että rakennustehtävä on meikein kaikilla tiloilla saatettu loppuun ja aika on tullut ryhtyä maanviljelystä ohjaamaan taloudellisiin uomiin uuden pellon raivauksineer, onkin tullut rahapula esteeksi, Karjaa olisi kasvatettava, maata olisi voimistettava ja toistaiseksi on molempien rahaksivaihto olematon, ei tiedetä, mistä saadaan käyttöraha talouteen.

Siilinjärvellä on rakennettu hyvin ja ajanmukaisesti. Se kuitenkin maksaa. Kaikki on nyt täällä tavallaan veitsen terällä.

Hyvät ja jo loppuun asti rakennetut rakennukset ovat nielleet varoja, joita ön ollut pakko hankkia asutusluotolla. Velkaa en suuret summat jokaisella. Milläs ne maksetaan. Siinä on kerrakseen pulmaa ja jopa jännitystäkin.
Kalliina aikana ja todellisen innostuksen sekä oman kodin kaipuun kiihdyttämänä rakennettiin uskossa, että korvausobligatiot käytetään ensin velkojen maksuun indeksikoroituksen mukaisesti ja sitten vasta jäännössummalla maan hinta markka markasta. Jos toisin kävisi, olisi se kohtalokasta.

Siilinjärven salmilaisten harras toivomus olisi saada oma kr.-kat. seurakunta, kuten seurakuntajaossa alunperin oli suunniteltu.

Tällä hetkellä on tämäkin toive pettynyt. Kirkkoa varten on jo asutusviranomaisten toimesta varattu oma tontti, pappilaa vartenkin on paikka, on hautausmaa ja kuitenkaan ei seurakuntaa saatane tänne.
Kun ottaa huomioon Siilinjärven tulevaisuuden nimenomaan liikenteen kannalta, on rautatie kun tulee Juankoskelta ja Maaningan kautta Pohjanmaalle, olisi toivottavaa että kirkko saataisiin tänne. Kuopiossa olevaan kirkkoon tulee silloin näiden asukkaiden sijoitusta ajatellen kovin mutkikas matka.

Edellä kerrottu seurakuntahanke on laajapohjainen. Maaningala olevat salmilaiset näkisivät mielellään voivansa tehdä kirkkomatkoja Siilinjärvelle, samaa mielialaa on havaittavissa Lapinlahdella päin. Nilsiän ja Juankosken salmilaisille se olisikin ratkaisevaa laatua.
Kävijän muistoon jäi Siilinärveltä käsitys, että täällä on tehty työtä lujaan ja yritteliäästi. Samalla totesimme erään ilmiön, jota en ollut muualla tullut ajatelleeksi.
Katselimme valokuvista Tuleman lakeutta. Kuvat kertoivat siinä olleen paljon taloja. Kaikissa oli paljon lapsia. Kun kertoja sanoo, että tulemalaiset ovat melkein 100-prosenttisesti täällä eikä talouksien luku ole sittenkään entisiin verraten suuri, nousi esiin kysymys, missä ovat Tuleman nuoremman polven miehet.

Salmin miehiä kaatui sodissa n. 900. Jos näistä edes puolillekaan olisi jouduttu muodostamaan maan hankintatiloja, mihin olisi Salmin maanviljelijät saatu mahtumaan. Tämä ajatus vei jo alalle, joka vaienti mielen.
Salmi on antanut isänmaalle suuren uhrin miehissä. Se ei ole vain runoutta, se on todellista uhria isänmaan edestä, jolle ei ole muiden pitäjien kohdalla vertaista. Se muisto velvoittaa, samalla kuin salmilaiset etsivät tietään tulevaisuuteen.

UKRI.

LAATOKKA 8.3.1950
Salmilaisia uusissa oloissa V:

Pielavesi - uusi Manssila - Virtelä,
rajahenki elää edelleenkin

Kun maataloussiirtoväen kyläsijoitussuunnitelma laadittiin 3.9.1945, tuli Pielavesi jo silloin Salmin Manssilan ja Virtelän kylän asukkaiden sijoituspaikaksi. Vaikka suunnitelmia myöhemmin useilta kohdiltaan muutettiinkin, jäivät mainittujen kylien asukkaat edelleenkin Pielaveden kuntaan lopullisesti sijoitetttavaksi.

Pielaveden kuntaan on myös sijoitettu Suistamon kunnan asukkaita. Kartalta katsoen tuli kunnasta kirkonkylän pohjoispuoli suistamolaisille, salmilaisten saadessa sijoittua eteläiseen osaan.

Pielavesi on kaunis pitäjä.

Kunnan keskeen on jäänyt suuri Pielavesi, joka itseasiassa on suistamolaisten sijoitusalueen puolella, salmilaisista on nimen omaan maanhankintatilallisten joukko joutunut ssijoittumaan pääasiassa Nilakka-järven ympärille. Kirkonkylä on vetten ympäröimä ja muodostaa monine rakennuksineen miellyttävän ja kesäiseen aikaan silmää hivelevän kauniita näkymiä. Syrjäkylien viljelysmaat ovat enemmän tai vähemmän kumpareisia ja sellaisenaan vähemmän hallanvaarallisia. Kuitenkin kerottiin hallan olleen menneenä kesänä hyvin ankaran vieraan.

Voikukkapitäjäksi sanotaan Pielavettä.

Olen sattunut liikkumaan pitäjässä voikukkien kukinta-aikaan. Ainakin kirkonkylän eteläisen puolen pellot hekumoivat keltaloistossaan heiluntaina 1949. Sinne tänne metsien lomaan on kohonnut ihmisasiuntoja pienien peltojen lomaan, mutta suuriakin kyläryhmiä on runsaasti pitäjässä.

Jo kirkonkylässä tapaa salmilaisia kaupoissa, postilla ja teiden varsilla keskenään tarinoimassa.

Pehmeä murre, salmilaisten ikioma äidinkieli, miellyttävänä kankeanlaisen savolaismurteen seassa. Välittömyyttä ja huoletonta salmilaisten esiintymistä monet savolaiset katselevat sekavin tuntein, mutta salmilainen rahvas ei siitä vähääkään välitä. Asutustoimistoissa he asioivat lauantaisin. Siellä he tapaavat oman kylän pojan, asutusneuvoja Aleksanteri Mikkosen ja saavat aina ymmärtävän ohjauksen maanviljelyshuolilleen. Kortistojen ja muun arkistojen hoito on myös Manssilan oman tyttären A i l i K a r v o s e n käsissä. Omalla kielellä täällä suurimmaksi osaksi virka-asiat selvitetään ja näyttääpä rakennusmestari Koivistokin jo ymmärtävän minkälaisia sanoja tahansa.

Manssilan ja Virtelän kylät olivat käytännössä samaa kylää. Laatokan rannasta levittäytyi laaja harmaa kylä aina vain kohoten.

Kylän keskellä, korkeimmalla kohdalla, oli kaunis kr.kat. temppeli, jonka kellotornista avautui laaja näköala merelle ja naapurivaltakunnanan metsille. Kylä päättyi sankkaan metsään, jonka pohjakasvullisuus oli rehevää, ja josta Manssilan kylän karja sai kesäisin ruokansa.

Tämän rajakylän asukkaat on saatu melko tarkkaan sijoitetuksi saman pitäjän alueelle, Pielavedelle. He muodostavat yhtenäisiä asutusalueita, joissa naapuri näkyy naapuriin ja monet ovat huikkausmatkan päässäkin. Vieretysten sentään ei ole yhtään kuten oli laita ennen Manssilassa

Manssilan ent. väestö oli ennen kaukana seurakunnan keskustasta, _nyt he saivat papin keskuuteensa. Uudessa kr.kat. seurakuntien jaossa muodosrettiin Pielaveden kr.kat. seurakunta ja sielunpaimen on heillä nyt keskuudessaan. Sen sijaan mantsinssarelaiset menettivät papin Maaningalta. Tämä on syytä mainita silloin, kun luomme silmäyksen Pielavedelle sijoittuneen salmilaisväestön henkiseen tilaan.

Manssilan nuorisoseura Rajankivi tuotiin mukana Pielavedelle ja hiljalleen on seuran toimintaakin pidetty vireillä.

Ortodoksisten nuorten kerho kokoaa nuorisoa ja vanhempaa väkeä hengelliseen kasvuun, karjalaisseuran toimintaa haittaa jäsenten hajasijoitus ja siitä johtuvat pitkät matkat. Sukuloimassa täällä käydään edelleenkin vanhaan totuttuun tapaan ja siinä ja siinä tavasssa lieneekin täällä olevien salmlaisten voimakkain hemkinien yhdysside ja karjailaisuuden säilymisen varmin muoto.
Kirkonkylässä on joukko uusia taloja, jotka kaikki ovat manssilalaisten tänne rakentamia. Ihan keskukseen he eivät ole päässeet rakentamaan, mutta peltoaukeaman reunasta tavoittaa silmä monta uutta taloa, jotka todistuvat nykyajan uudisrakennuksiksi.

Yksityisyrittäjiä.

Mantsilan kylän entinen suutari ja seppä jatkavat täällä ammattiaan. Suutari P a u l o v hoitelee kunnan asukkaiden ja ennenkaikkea salmilaisten jalkineita ja Antti Karvonen huolehtii sepän ammatisssa raudan taltuttamisesta. Karvosen veljeksillä on kylän reunassa ajanmukainen autoverstas, heillä on myös traktori, jolla he suorittavat peltojen muokkausta paikkakuntalaistenkin mailla. Sepän ammatti on sopivasti laajentunut.

Opettaja Darja Aho, ent. Salmin opettajia hänkin, on kirkonkyl. koulussa opettajana. Pielaveden Osuuskaupan myymäläpöytien takaa tavoitan viime kesäisen Kuopion rajakarjalaishäiden zenizyn Pauli Miihkisen, onnellisen aviomiehen ja saman myymälän kirjakauppapuoella hymyilee hänen nuorikkonsa Mirjam Miihkinen. Viime kesäinen häiden muisto niin ihmeesti kuulemma lämmittää.

Ehkä salmilaisia on täällä muissakin julkisissa tehtävissä ja muissa kuin maatalousammatissa, mutta en heistä saanut tietoja.

Manssilan maanviljelijäväestö muodostaa huolineen täälläkin oman lukunsa ja heidän olonsa Pielavedellä ovat tunnelmiltaan melkoisesti rajakylää muistuttavat. Monet heistä ovat alueilla, jotka eivät läheslähestulkoonkaan vastaa entisiä eloja. Mutta harvan karjalaisen osahan se lieneekään, anakaan maanhankintatilallisten kohdalla.

UKRI.

LAATOKKA 11.3.1950
Salmilaisia uusissa oloissa VI:

Verokarhut, hallaisuus ja laidunkysymys
huolina Pielaveden Säviäntaipaleella

Salmilaisten maanhankintatilat ovat Pielavedellä muodostetut pääasiassa kirkolta Tervon ja Säviän kautta Keiteleelle vievien teiden seutuville. Kirkonkylänsä on luonnollisestikin muutamia tiloja, mutta ovat ne pääasiassa asunto- tai asuntoviljelystiloja.

Samoin kuin esim. Siilinjärvellä on tännekin muodostunut verrattain yhtenäisiä asutusalueita, joissa on helppoa hoitaa ja pohtia yhteisiä asioita. 57:llä salmilaistilalla on Pielavedellä jo kaikki rakennukset.

    Kirkonkylän liepeille ovat saaneet tiloja Antti Karvonen, Anna Nikkanen, Nadja Bunda, Vasili Mäenrinne, Anni Rajasuo ja Teppo Salminen.
    Kaikki ovat saman rajakylän ent. asukkaita. Kaikilla heillä on jo tarvittavat rakennukset olemassa, paitsi että Salminen hankkii parhaillaan rakennustarvikkeita.
    Saarelan asutusalueele ovat sijoittuneet Timo Rajaorko, Juho Rajala, Antti Mikkonen, Jaakko Matsi, Ivan Samsoi ja Mikko Mikkonen. Kaikilla heillä on täälläkin valmiit rakennukset. Rajaorkolta valitttavasti joulupyhien tienoilla paloi uden uutukainen navetarakennus. Saarelan tilat ovat Pielaveden länsipuolella.
    Sammalisenlahden asutusalueelta tavoittaa Aleksanteri Sulolan, Vihtori Alangon, Vilho Rajasuon, Aleksander Juvosen ja Niilo Röppäsen. Sulolalla ja Alangolla on kylmä tila eikä Alangolla ole vielä asuinrakennuksiakaan. Asutaan karjakeittiössä.
    Säviäntaipaleelle vievän tien varresta ovat tiloja saaneet Nikolai Bunda, Mikko Bunda, Santeri Mikkonen ja Olga Matsi.
    Pajuskylässä ovat Mihail Kordijev, Pekka Mikkonen ja Hotari. Kaikilla heilläkin ovat rakennukset valmiina. Vapaalla kaupalla on Aleksanteri Viertorinne ostanut tilan itselleen Sulkavanlahdelta.

Jylhän kylälle on muodostettu rappiotiloista kolme tilaa, joissa on vanhat rakennukset.

Täällä viljelevät peltoja Aleks Alanko, Vasili Alanko, Mikko, Aleksanteri ja Niku Likojärvi sekä Mikko Harle.
Länsi-Säviälle on muodostettu salmilaisille seitsemän tilaa, joista vain yksi on kylmä. Sinne sijoittuneilla Ivan Jaamalahdella, Mikko Kotituomella, Mikko Sauhkella, Pekka Koslosella, Semoi Missillä, Santeri Haltiavaaralla ja Ivan Konoilla ovat rakennukset jo täydellisessä käyttökunnossa. Samoin Stepan Louhisuolla.
Penttilänlahdessa on Jalola ja Santeri Ruutala, Kirkkosaaressa Santeri Bursu, Ivan Makkonen, Mikko Elmikäinen ja Paavo Nissinen. Kuosmanen asuu Hirvensalmella. Paavo Nissinen on ent. lunkulansaarelaisia ja hankkii entiseen totuttuun tapaansa kalastuksella pääasiallisen toimeentulon.

Säviäntaipale on Pielaveden asutusalueista suurin. Istuimme illan Harlen pirtissä ja kävimme isäntien kera vakavaa keskustelua.

Hilpeän salmilaishuumorin höystämänä keskustelu liikkui hyvin vakavissa asioissa. Vasta täällä saa kävijä oikean kuvan ainakin Säviäntaipaleelle sijoittuneiden isäntien huolista.
Uutuuttaan uhoavien seinähirsien sisällä on lämmintä, vaikka ulkona paukkaakin napakka pakkanen. Siellä oli Vilho Bunda, jolla ei vielä tosin ole tilaa, mutta asustaa oman kylän rahvaan joukossa, Petri Patronen, Nikolai Matsi, Heikki Kononov, Vasili Tuomipelto, Aleksi Makkonen, Vasilista Patronen, Santeri Patronen, Aleksanteri Miihkinen, Pekka Kostilainen, Kudjoi, Ivan Harlen leski reippaan poikansa kanssa, Vasili Jeskanen, Jussi Jeskanen, Pekka Jeskanen, Mikko Harle ja Ivan Koslonen, siinä joukko Virtelän ja Manssilan entisiä isäntiä ja uusissa, oloissa isännän vastuuseen kasvaneita miehiä.

Säviantaipaleen tilat ovat muodostetut pääasiassa Kymin ja ns. matlakka Nousiaisen maista.

Miehet kertovat että "matlakka" Nousiainen oli aikoinaan ostanut itselleen vasaran alta n. 30 tilaa ja sillä tavoin koonnut omistukseensa valtavat maa-alueet.
Suuri osa tiloista on Hattulan ja Saikaan vesijättömaita, jotka kasvavat paijupensaikkoa ja tulvien aikana lainehtiva vesi huuhtelee viljelysalueita. Samaa on sanottava järvikuivioista, Ne olisivat kyllä hyviä kasvamaan, mutta halla on jokaisena kasvukautena tullut ankaraksi verottajaksi.

Tilat ovat melkein yksinomaan viljelystiloja, joissa, on 7 - 10 ha viljelyskelpoista maata.

Tiloja voidaan sanoa elinkelpoisiksi pinta-alan puolesta, mutta paljon on myös kivikkoisia maita. Karjan laidunta ei ole täälläkään. Helposti ymmärtää isäntien huolen siitä rajoituksesta, jonka laitumien puute asettaa karjatalouden kehittämiselle. Pellot on syötettävä kesällä, mutta mitä sitten talvella pannaan ziivattoin eteen.
Kylmiksi tienota valittivat, pellot kun ovat alavilla vesijättöalueilla. Jälleen kysyn isänniltä: paleltuvatko täällä kanta-asukkaidenkin viljat? Eivät aina, saan vastauksen.he kun asuvat ja viljelevät vaarapeltoja, ovat jo aikoja sitten vetäytyneetsinne hallaisuutta pakoon, mutta mihinkäs asutustiloloilta kiipeät. Ei ole tiloilla kuin alavia alueita. On tämäkin toteamus. Juuri näistä hallaisuussyistä lienevät tilat joutuneetkin Nousiaiselle metsänkasvua versomaan. Nyt on salmilaisisäntä vasta aloittamassa kamppailua hallaa vastaan. Mihin sitten kaikki päättynee, sitä eivät isännät uskalla ajatella. On rakennettu ja raivattu, ei työn tuloksista noin vain irroituta.

Millä hallaisuutta voitaisiin vähentää?

Siihenkin on isännillä jo resepri. Jo kolmekymmentä vuotta sitten on kaivettu Hattulan-Saikaan kanava (valtaoja). Se on nyt pahasti tukkoutunut. Sitä olisi huomattavasti syvennettävä ja jos tämä työ tehtäisiin, niin ainakin vähenisi hallanvaa ja saataisiin satoja hehtaareita viljelyskuntoon. Toistaiseksi ei ole sellaiseen kuitenkaan ole ryhdytty, eikä ole saatu alkuun välttämätöntä Hirviniemen tientekoa vaikka kirkonkylään kaivetaankin muutamia taloja varten vesijohtoverkostoa työttömyysvaroilla. Eikö näitä varcja olisi voitu käyttää taloudellisesti tuottoisaan kanavan syventämiseen tai välttämättömien teiden tekoon. Samaa tuli matkamieskin ajatelleeksi nähdessään kilometrien mittaisen vesiijohto-ojan kaivuun olevan käynnissä.

Verokarhu kiertää jo täälläkin saltnilaisisäntien kimpussa.

    Vaikka pelloiksi kutsutut ovatkin pajupensaikkojen ja seisovien ojavesien vaivaamia, ovat Säviäntaipaleen tilat ns. lämpimiä tiloja. Niistä on alettava maksaa veroa. Aika on siihenkin tullut.

    Tuntuisi oikeudenmukaiselta, että tällaisten tilojen kohdalla verovapautta jatkettaisiin samaan luokkaan kuin kylmillä tiloilla. Muuten joudutaan suuriin vaikeuksiin ja kukaties kuinka pian vasaran alle.
    Tuo verokysymys, vesiperäiset maat ja laidunkysymys, siinä ainakin Säviäntaipaleen maarnhankintatilallisten suurimmat huolet. Miten lienee Pielaveden muilla paikoilla, siitä en saanut tietoja.

Jokatapauksessa velkoja on jokaisella enemmän kuin osataankaan aavistaa. Kukaan ei tiedä, miten niistä selvitään, mutta tottapahan aika sen näyttää.

Salmilaiset Pielavedellä ovat uutta asujamistoa. Sopiii odottaa, että hekin, kuten muutkin karjalaiset, selviävät taloudelliseen hyvinvointiin ja että Manssilan kylän asujaimisto saavuttaa täällä turvallisemman tunteen kuin mitä oli ennen omas kyläs Laatokan rannalla

Ukri.