Lahten tüöväenopiston livvin kursilazet oldih kogo vuvven joga nedäli kerävüttü ühteh opastumah omua kieldü. Kursiloin kul’minatsiekse oli matku Karjalah, kudaman tarkoituksennu oli kaččuo, kui da midä on jiännüh piäh kursilazile. Sidä paiči müö ülen äijäl tahtoimmo tunnustuo tozi karjalazen külän elokseh. Enimile meijän opastujis tämä matku Karjalah oli enzimäine. Enne tädä müö olimmo vai kuulluh da lugenuh, što Suures Mäis mennüt vuon piettih Karjalan liiton kielikursit, kudamile meilgi ollus himo piästä.
Meidü ülen äijäl avvutti Suuren Mäin oma tütär Lena Bogdanova, kudai luadii ihanan ohjelman da oli meijän kannattajannu i vardoiččijannu kaikkiel da joga hetkel. Enne kaikkie häi oli hüvännü meijän olon täs küläs organizuiččijannu: löüdi meile mieldüpüöhtittäjät üösijat, taričči kaikenualazet tozikarjalazet süömisnevvot, ozutteli kogo kaunehen Suuren Mäin külän. Meil kaikil oli suuri da äijän merkiččii ühtenäine mieli: kai tämä aigu paista omua kaunistu karjalan kieldü. Ga emmobo äijiä ni maltanuh paista, enämbän kuundelimmo, a ku liennemmö ellendännüh sanazen-toizen, ga sit jo olimmo ihan ülbiet. Lena iče, maltai opastai, tiedäü, kui pidäü paista algukursilazile, ku ellendettäs. Erähil meis ollah karjalazet juuret, se tiettäväine avvuttau opastundas, a toizil ei olluh nimittumua aijembastu karjalan kielen tieduo, paiči Lahten kursiloi. Meijän joukos oli kolme mostu ”sevoitardu”, kudamat nikonzu ei oldu karjalan kielen kursiloil, no äijäl tahtottih lähtie meijänke Karjalah, kus oldih heijängi juuret. Meijän šouferi Anders sežo oli enzi kerdua Karjalas.
Lähtimmö piätenčän huondeksel aijoi 30.6.2006 Lahtes pienel avtobusal, kaikkiedah 13 hengie. Matku kesti läs kahtutostu čuassuu. Suures Mäis Antonina-buabo (külän tiedoiniekku) da nuoret, kirkiet emändät vastattih väzünüzii gostii. Oli tozi hüvä ildaine Miitrientalois. Süöndän jälgeh jogahine meis meni omah üösijah, kaikile oli valmistettu külü da hüvä magavotila.
Suovattupäivü oli ülen andozu. Huondesveron jälles meile piettih sluužbu külän časounas. Sütütimmö tuohukset, Antonina-buabo pani malittuu kirikkösluavin kielel, a sit müö kaikin ühtes luvimmo psalmurunon uvves Psaltiris, kudamat Lena andoi meile jogahizele. Lopukse pajatimmo suomekse kirikköpajon ”Taivaallinen kuningas”.
Tunnustuimmo Suuren Mäin küläh parembazesti Lenan opastandal. Kävelimmö kaikkii suurembii dai pienembii dorogazii da troppazii müöte, saimmo kuulta sanelendoi da kerdomuksii vahnas kirikös, kudai nügöi oli jo igäväs kunnos da kudaman levo ei voinnuh estiä ni vihmua, ni lundu. Küliä müöte kävelles emmohäi voinnuh olla nägemättäh endistü školuagi, kudamas opastajannu Suomen aigah ruadoi Siina Taulamo. Hänen kniigua ”Vie sinne mun kaihoni. Aunuksen Karjalassa 1941-1944” oli meile jo ozutettu. Erähät küläläzet oldih Siinan opastujinnu. Üksi heis oli minun emändü Vuarloin Liiza, kudai tarkah musti kai net mennüöt aijat da hüvin tunzi kniigan kuvis olijat lapset. Tänäpäi Siinan škola on ülen pahas por’atkas: levo pakkunnuh, a piha kogonah kazvoitunnuh korgiel heinäl. Nügöi aijat on muututtu muga, ga školua nikelle ni pie ei, ku küläs on vaiku üksi škol’niekku, kudamua vedelläh Videlen školah. Küläs nügöi eläü pikoi vähäine rahvastu, joga toine kodine on tühjännü. On ülen žiäli, gu tozikarjalaine kul’tuuru silmünägeviä on häviemäs Karjalan külis.
Ülen kirkei da hüväntahtoine Ton’a-buabo kučui meidü omah Karhientaloih, kus ozutti meile kezriändiä da mattoloin kuvondua. A päivän piäprogrammu oli vie ielpäi – sulčinoin pastandu! Müö suurin silmin kačoimmo, kui terväzeh Ton’a-buabo luajildi tahtahan da kui näbieh püöritteli värtinpualikkua ajellen sulčinkuorii. Ühteh piiruankuoren luadimizeh meni vaigu 20 sekundua. Ongo kummua vai ei! Kačoimmo da diiviimmö, a sit ičegi rohkenimmo ottua värtinän kädeh. Ga meilbo kai lähti menemäh toizeh luaduh, ei riittänüh sekundoi, pidi minuuttoi! Da ni silmügi ei tahtonuh kiändüö meijän sangieloih da ragoreunazih sulčinoinkuorih! Kaikin saimmo opastustu, dai meijän šouferigi Anders opii koitella omua ozua! Puutui hänel lükätä higie! Ga hüvä ku meijän emändäzet da Lenaine ruattih kogo tämä hommu, pastettih da voijeltih sulčinat. Piäzimmö ühtelläh süömäh ”omii” sulčinoi da juomah putin čuajuu!
Illal Kluubantalois järjestettih kogo külän suuret illačut. Kučuttih rahvastu pajattamah, kižuamah da tansuimah ulgomualazien gostienke. Garmonistu oli oma videleläine, häi hüvin soitti dai iče vie pajatti. Vaiku meil ei olluh kebjei opastuo kižuamah karjalastu kadrielii: ülen oli äijü sit kadrielis vuoroloi, kudamii müö emmo ni ehtinüh panna mustoh, ga nagro kohendi kaiken da luadii hüväkse, hos kui liennemmö kählännüh da töhissüh. Külän naizet pajatettih častuškoi hienon juumoranke, kudamua müö emmo ihan tävvelleh ni ellendännüh, ga duumaičemmo, toine tostu nagrettih da iččie nostettih. Videlespäi Suureh Mägeh oli meijän illaččuloih tulluh načalniekku perehenke. Häi, kui kai toizetgi mužikat, ei tansuinnuh, ga akkazet oldih ülen hüväs vauhtis…
Tansiloin jälgeh söimmö vie ildazen Miitrientalois, hos vačat oldihgi täpöitävvellizet sulčinoil. Ga Lenainehäi opasti meidü – Karjalas pidäü süvvä ainos, konzu vai istavut stolah, muiten emändü suuttuu da unis näit čiganoi! Ainos pidäü löüdiä vačas loukkoine vie ühtele piiruazele da čuaškazele čuajuu! Mugai söimmö huondesverot kaksin kerroin: enzimäi majoituskohtis jogahine oman emändän luadimat piiruat da čuajut, a sit vie Miitrientalois kaikin ühtes!
Pühänpiän nouzimmo vähästü aijemba: pitkü dorogu oli ies. Huondesveron süödüü kerävüimmö ühteh juablukkupuun alle, ku jogahine meis vois ottua ühtehizen kuvan mustokse. Kai hüvä proidiu ülen terväh. Itkusilmin sanoimmo suuret da lämmät passibot da lähtimmö ajamah kodihpäi. Emändäzet annettih matkah meile piiruadu, gu emmo nägis nälgiä dorogal. Suuri Mägi jäi kaikile mustoh. Jogahine piätti ičekseh – konzutahto tulou tänne järilleh.
Videles ajoimmo siiriči kirikös, kudamua parahilleh nostettih, azetuimmo kuvuamah kaunistu ümbäristüö, vahnua puusildua, da vie tahtoimmo jälgimäzen kerdazen kävähtiäkseh kezoile Luadogas. Tuuli kosketteli meidü vägi kovah, da ni vezi ei olluh ülen lämmin, ga maksoi vaivan. Nügöi voimmo sanuo: olemmo kastannuh jallat Luadogan meres – sit samazes meres, kus on Valamon pühä suari!
Suuret passibot küläläzile da Lenale kaikes hoijos da hüväs vastuandas. Kai oli olluh meil putilleh da üllinküllin, enämbi gu mieldü müö. Nämmä päivät annettih uuttu induo livvin kielen opastumizeh ielleh. Oli hüvä nähtä, kui eletäh Karjalas. Tulemmo Mägeh vie uvvessah!
