Salmi-Säätiön toimintaa vuosina 2000–2018, kirjoittanut Raija Pyöli
Aloitin Salmi-Säätiön hallituksessa vuoden 2000 alusta, vuodet 2004–2007 toimin varapuheenjohtajana ja 2008–2018 hallituksen puheenjohtajana. Kun minua pyydettiin muistelemaan aikaani Säätiön toiminnassa, tuntui se nostalgiselta, mutta miellyttävältä. Kerron nyt lyhyesti Salmi-Säätiön toiminnan pääpiirteistä keskittyen lähinnä niihin alueisiin, jotka itse olen kokenut merkittäviksi.
Stipendit ja avustukset
Säätiön talous on pitkään ollut vakaalla pohjalla taitavan, vuosikymmenten mittaisen sijoitustoiminnan ansiosta. Olemme pystyneet toteuttamaan perustehtäväämme, salmilaisen kulttuuriperinnön vaalimista, joutumatta koko ajan laskemaan euroja. Olemme voineet jakaa vuosittain stipendejä opiskelijoille, joiden jompikumpi vanhemmista on lähtöisin Salmista. Stipendit eivät ole suurensuuria, mutta toivottavasti antavat nuorille tuntumaa omista juuristaan. Lisäksi olemme avustaneet erilaisia salmilaisuuteen liittyviä tapahtumia kuten praasniekkoja ja muita juhlia, sekä harkinnan mukaan muitakin kohteita, jos niillä on kytkös Salmiin tai salmilaisuuteen. Erityisen runsas (35 000 euroa) oli Säätiön vuoden 2016 budjetista myönnetty tuki Karjalan Tietokantasäätiölle Salmin kirkonkirjojen digitalisoinnin loppuun saattamiseksi.
Hallituksen kokoukset
Hallitus on kokoontunut pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, tarvittaessa useamminkin, tilanteen vaatiessa. Joskus on jouduttu pitämään myös ylimääräisiä etäkokouksia puhelimitse, jo ennen pandemiaa. Olemme kokoontuneet eri paikkakunnilla Suomessa, jotta kenenkään osallistuminen ei muodostuisi ylivoimaiseksi esteeksi. Eniten on kokouksia ollut Kuopiossa, Säätiön kotikaupungissa. Kustannussyistä kokouksia on pyritty järjestämään muiden tapahtumien, kuten Karjalan Liiton juhlien ja matkojen yhteyteen. Tärkeänä lisämausteena olemme pitäneet kulttuuriohjelmaa aina kun se liittyy edustamaamme teemaan, esimerkiksi teatteriesityksiä tai konsertteja. Hallituksen jäsenten matka- ja majoituskulut on korvattu, mutta kokouspalkkioita emme ole halunneet. Viisi kokousta pidettiin minun aikanani maamme rajojen ulkopuolella: Tallinnassa, Tverissä, Viipurissa, Pietarissa ja tietenkin Salmissa. Salmiin vietiin Säätiön teettämät muistoristit Karkun ja Miinalan tšasounien paikalle sekä Palojärven kalmistosaaren entiselle hautausmaalle. (Miinalan risti oli kadonnut seuraavana yönä ja Palojärven ristin paikkaa oli käyty myöhemmin muuttamassa…) Viroon ja Venäjälle suuntautuneiden kokousmatkojen kulut olivat edullisemmat kuin kotimaassa. Myös Valamon opisto oli yhden kokouksen pitopaikkana 2014; silloin hallitus osallistui Valamossa järjestettyyn seminaariin, jonka aiheena oli ”Siirtokarjalaisten jälkeläiset”. Kaksi hallituksen jäsentä myös luennoi seminaarissa.
Hallituksen jäsenet
Hallituksen jäsenet oli alun perin tarkoitus valita niin, että heidän esi-isänsä olisivat lähtöisin Salmin eri kylistä. Pitkälle tämä tavoite toteutuikin, mutta ei enää viimeisimpinä vuosina. Tärkeämpää on ollut saada hallitukseen sellaisia, jotka aidosti tuntevat salmilaisuuden omakseen ja edustavat kokemuksensa ja/tai koulutuksensa puolesta sellaisia aloja, jotka palvelevat Säätiön tarkoitusta parhaiten. Kukin jäsen on tuonut toimintaan oman osaamisensa parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteistä meille kaikille on ollut se, että Salmin murteeseen on tuntumaa perhetaustan kautta, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Hallituksen jäsenen toimintakausi on kolme vuotta, minkä jälkeen hän on erovuorossa, mutta voidaan valita uudelleen. Puheenjohtaja valitaan aina vuodeksi kerrallaan. Työnjako on ollut perinteinen: asiamies, joka on ainoa palkattu toimija, oli aiemmin joko hallituksen jäsen tai ulkopuolinen, mutta nykyisten sääntöjen mukaan hän on aina ulkopuolinen. Asiamies ja puheenjohtaja tekivät suurimman osuuden rutiinitöistä, mutta muillekin hallitusjäsenille on delegoitu erilaisia tehtäviä.
Juhlat
Olemme yrittäneet olla mukana sekä taloudellisena että henkisenä tukena salmilaisten juhlissa mahdollisuuksien mukaan. Monissa tilaisuuksissa olen saanut kunnian tuoda juhlaan Salmi-Säätiön terveiset. Olen pyrkinyt esittämään tervehdyksen tai pitämään mahdollisen juhlapuheen omal salmin kielel eli livviksi. Tämä siksi, että pääosa juhlayleisöstä on ollut salmilaista alkuperää, mutta Salmin kieltä heillä ei ole enää nykyisin mahdollisuus kuulla kovin usein. Puheet ovat luettavissa Säätiön kotisivuilla.
Kuvailemaani ajanjaksoon osui kaksi suurta tapahtumaa, nimittäin Säätiön 60- ja 70-vuotisjuhlat. Niitä vietettiin yhdessä 10 vuotta nuoremman Salmi-Seuran kanssa. Kuudenkympin etappi Säätiöllä täyttyi lokakuussa 2008, ja sitä juhlittiin Kuopiossa suuren yleisöjoukon kera kaksipäiväisenä. Säätiön ensimmäinen mittava julkaisu Sanakirja suomi-karjala (Markianova & Pyöli) julkaistiin tuolloin lauantaina, ja pääjuhla pidettiin sunnuntaina. Ohjelma oli runsas, salmilaispitoinen ja korkeatasoinen. Juhlaan osallistui myös Karjalan Liiton edustaja. Jaettiin kunniamerkkejä ja tunnustuksia. Vuonna 2018 lokakuussa juhlittiin 70-vuotiasta Salmi-Säätiötä yhdessä Salmi-Seuran kanssa niin ikään Kuopiossa. Tässä juhlassa meillä oli ilo julkistaa Salmin pitäjähistorian II osa, josta tarkemmin luvussa Julkaisutoiminta.
Juhlat olen kokenut erittäin merkityksellisiksi, siitä huolimatta että niiden järjestäminen teettää paljon työtä sekä hallitukselle että lukuisille vapaaehtoisille, joita onneksi on vielä löytynyt. Ikääntyminen alkaa vain näkyä kaikissa käytännön järjestelyissä – nuoria kaivataan mukaan. Juhlien saldoksi jää kuitenkin aina hyvä mieli: taas kerran onnistuttiin!
Lähes juhliin verrattavissa ovat olleet vapaamuotoiset illanvietot eli illačut, joita Säätiön hallitus järjesti vuodesta 2012 alkaen joka toinen vuosi Karjalan Liiton kesäjuhlien yhteydessä. Mukaan on päässyt 50 ensiksi ilmoittautunutta; kustannus- ja tilakysymyksistä johtuen on päädytty rajoittamaan tulijoiden määrää. Säätiö on tarjonnut iltapalan, ja ohjelma on koostunut vapaasta seurustelusta, yhteislaulusta ym. Pääosin puhe on käynyt karjalaksi. Näitä tilaisuuksia järjestettiin Lahdessa (2012), Lappeenrannassa (2014), Seinäjoella (2016); vuoden 2018 illačču korvattiin Säätiön 70-vuotisjuhlalla Kuopiossa. Sitten tuli pandemia.
Karjalan Liiton kesäjuhlissa meillä on yleensä ollut edustus. Salmi-Säätiön pöydässä karjalaisella torilla on myyty Säätiön julkaisemia kirjoja ym. materiaalia. Olemme myös ottaneet osaa kesäjuhlien kieliosuuteen, joskus ohjelman suorittajina tai vetäjinä.
Kotisivut
Säätiön omat kotisivut avattiin 2003. Ne laati salmilaistaustainen Antti Valpas, joka aluksi toimi myös sivujen ylläpitäjänä. Sivut pyrittiin laatimaan salmilaisia kiinnostavaksi tietopaketiksi ja hallituksen sisäiseksi tiedotuskanavaksi. Sinne koottiin tietoa Säätiön historiasta, toiminnasta, Salmin kylistä, vanhoja karttoja, valokuvia… Erittäin suositut osiot olivat Keskustelufoorumi ja Vieraskirja, mutta ikävänä lieveilmiönä suosiosta seurasi se, että molemmat jouduttiin sulkemaan 2008 ja 2009. Hallitus totesi yksimielisesti, etteivät ne enää vastanneet alkuperäistä tarkoitustaan eikä Säätiöllä ollut resursseja valvoa sivuilla ajoittain esiintynyttä vihapuhetta. Ehkä sivujen uudistuksen yhteydessä voisi pyrkiä löytämään keinot myös uudenlaiseen kommunikointiin ja keskustelukulttuuriin salmilaisten kesken?
Julkaisutoiminta
Jo ennen kuin tulin hallitukseen oli Säätiö julkaissut eräitä teoksia kuten Anni Viljannon Salmi. Salmin pitäjän muistojulkaisu (1951/1995) ja Pauli Pölösen Evakossa, evakosta, evakkoon (1995) sekä avustanut taloudellisesti ainakin Laatokan Mantsia (1997) ja Utšitel Peša Ruotšin paginoi (1992). Myös kielennäytteitä sisältävälle julkaisulle Elostu paginan välis. Nykyaunusta ja karjalaiskulttuuria (Pyöli 2000) myönnettiin avustusta sen painatuskuluihin.
Julkaisutoiminta vauhdittui merkittävästi nykyisellä vuosituhannella. Oskari Ropposen kirjoittama Säätiön 60-vuotishistoriikki Salmilaisen kulttuuriperinnön vaalijat julkaistiin 2008. Heräsi myös tarve saada aikaan käyttökelpoinen sanakirja niitä salmilaisia varten, jotka osasivat puhua kotiensa kieltä, mutta eivät tunteneet sen kirjallista muotoa. Noin vuonna 2005 ryhdyimme yhdessä petroskoilaisen dosentin Ljudmila Markianovan kanssa laatimaan Sanakirjaa suomi–karjala. Säätiö julkaisi sen 60-vuotisjuhlassaan lokakuussa 2008.
Myös vuodesta 1967 vireillä ollut Salmin pitäjähistorian kirjoitus pääsi vauhtiin, kun kävi selväksi, ettei niin laajan teoksen laatiminen onnistu yhden kirjoittajan työnä. Kolmeen kertaan työ oli käynnistetty; julkaisun ilmoille saattamisen tie oli siis ollut pitkä ja kivikkoinen. Lopulta ymmärrettiin, että tarvitaan työryhmä, joka koostuu alansa hallitsevista, eri aikakausiin ja aihekokonaisuuksiin perehtyneistä asiantuntijoista. On selvää, että historiankirjoittajien ammattitaito edellyttää aina myös vankkaa tutkimusmetodien hallintaa. Nämä edellytykset täyttävät tutkijat löytyivät eri yliopistojen piiristä. Hankkeelle laadittiin tiivis aikataulu ja kustannusarvio sekä valittiin historiatoimikunta valvomaan työn sisältöä ja edistymistä. Teoksessa, joka sai nimekseen Rajoil da randamil. Salmi ja salmilaiset 1617–1948, kuvataan Salmin historiaa (noin 330 vuotta) aina Stolbovan rauhasta Salmin kunnan lopettamiseen sotien jälkeen. Salmilaisväestö otti kirjan nopeasti omakseen.
Teoksen julkaisutilaisuudessa Iisalmessa 18.7.2015 heräsi kysymys: Entä tämän jälkeen? Miten salmilaiset selvisivät sotienjälkeisestä ajasta? Eikö lähihistoriakin ansaitse perusteellisen selvityksen? Säätiön hallitus harkitsi asiaa ja päätti tarttua hankkeeseen – huolimatta siitä, että se vaatisi suuriakin taloudellisia resursseja. Tosin jo edellinen historiakirja oli avannut tien ja antanut kokemusta. Onneksemme löytyi kirjoittajia, joiden tutkimusintressit liittyvät läheisesti kuvattavaan aihepiiriin. Osa heistä oli mukana jo edellisessä kirjahankkeessa, samoin kirjan toimittaja. Osalla kirjoittajista on jopa salmilaiset juuret ja henkilökohtaista kokemusta siirtolaisuusajan alkuvuosikymmenistä. Kirjan sivumäärästä tuli nyt pienempi kuin edellisen, mutta olihan kuvattava aikakausikin lyhyt, noin 70 vuotta. Jokaisella Salmista lähteneellä on omat, osin kipeätkin muistonsa siirtolaisuuden ajasta. Aina salmilaisevakot eivät saaneet kokea olevansa tervetulleita savolaisten tai peräpohjalaisten keskelle: outoina kokivat paikkakuntalaiset rajan takaa tulleiden alkuperän, kummallisen kielen, uskonnon, tavat… Kritiikkiä satoi. Mutta monista salmilaisista kasvoi yhteiskunnallisia vaikuttajia, tarpeellisia Suomen nostajia sodanjälkeisinä vaikeina aikoina. Tämä teos, Sama mua, uvvet rannat. Salmilaiset 1948–2018,ei enää puhu Salmin pitäjästä, vaan sen uuteen aikaan uusilla asuinseuduilla eli ”rannoilla” elämäänsä ja suomalaista yhteiskuntaa rakentaneista sukupolvista.
Oma kokemukseni molemmista kirjahankkeista oli merkittävä. Lukiessani toimitusvaiheessa eri kirjoittajien käsikirjoituksia huomasin, että heistä jokainen kirjoittaa minun historiaani, vaikka ovat paljonkin minua nuorempia. Ymmärsin, että nämä kirjat ovat ensiarvoisen tärkeä viesti jälkipolvillemme: omat juuret on tunnettava, jotta niistä voi oppia. On ensiarvoisen tärkeätä, että nämä vaiheet tulivat perusteellisesti tutkituiksi ja samalla laajemminkin salmilaisten ja muiden suomalaisten tietoon.
Entä salmilaisuuden tulevaisuus?
Jatkossa salmilaisen kulttuuriperinnön vaalimisesta vastaavat uudet sukupolvet. Olisi toivottavaa, että he edelleenkin säilyttäisivät järkevän taloudenpidon ja kunnioittaisivat edellisten polvien työtä, samalla etsien uudenlaisia, nykyaikaisia toimintamuotoja. Mitä pitemmälle aika kuluu, sitä vähemmän on salmilaisia, joilla on omia muistoja Salmista tai sodanjälkeisestä uuden elämän aloittamisesta vierailla rannoilla. Jälkipolvilla on nyt ainakin dokumentoitua tietoa, mistä ottaa opikseen. Toivottavasti löytyy myös intoa tiedostaa salmilaisuus omaksi elämää rikastuttavaksi juuristoksi ja jatkaa sen vaalimista.
Lähteinä ja muistin tukena
Salmi-Säätiön hallituskokousten pöytäkirjat vv. 2000–2018.
Rajoil da randamil. Salmi ja salmilaiset 1617–1948. [Toim.] Jukka Kokkonen. Salmi-Säätiö. Saarijärvi 2015.
Sama mua, uvvet rannat. Salmilaiset 1948–2018. [Toim.] Jukka Kokkonen. Salmi-Säätiö. Keuruu 2018.
Ropponen, Oskari: Salmilaisen kulttuuriperinnön vaalijat. Salmi-Säätiön 60-vuotishistoriikki. Salmi-Säätiö. Kuopio 2008.
