Isojako

Isojako

Salmi ja lähes koko entinen Käkisalmen lääni eli ns. Vanha Suomi oli vuonna 1812 liitetty hallinnollisesti takaisin muun Suomen yhteyteen; tällä kertaa Viipurin lääninä. Ongelmana oli kysymys maaorjuudesta: Salmihan oli hallinnollisesti ollut osa Venäjää ja noudattanut sen lakeja, eikä näin ollen ollut osa Suomen suuriruhtinaskuntaa ja Suomen lakeja. Koska Suomessa oli säilytetty vuonna 1809 Ruotsin vallan aikaiset lait, muodostui uusi ongelma siitä tosiasiasta, että Suomen suuriruhtinas- kunnassa oli nyt paljon asukkaita, joilla ei ollut omistus- oikeutta viljelemäänsä maahan tai asuinalueeseensa. He olivat Venäjän lakien mukaisesti olleet pitkälti maaorjien asemassa.

Vuonna 1856 ns. Aunuksen vuorihallitus osti Salmin pitäjän omaisuuden Vasili Gromovilta ja parikymmentä vuotta myöhemmin, huhtikuun 1. päivänä 1873 hyväksyttiin säätyjen toimesta ostopäätös, jolla entiset lahjoitusmaat ostettiin Suomen valtiolle; tarkoituksena oli jakaa ne perintötiloina asukkaille. Kesti kuitenkin vielä 34 vuotta ennen kuin viimeisetkin salmilaiset saivat perintömaansa. Tämä tapahtui vuonna 1907.

Vaikka isojako suoritettiin loppuun Salmissa vasta vuonna 1907, oli jo 1870-luvun puolivälissä aloitettu ensimmäiset toimet jaon suorittamiseksi.

Vuosina 1874-76 erotettiin valtiolle kuuluvaksi tulevat kruununpuistot. Nämä laajat, pääasiassa pitäjän pohjoisosassa sijainneet yli 40.000 hehtaarin metsäalueet säilyivät valtion maina aina toiseen maailmansotaan asti. Käsnäselän kylä oli erotettu omaksi kokonaisuudekseen valtionmaiden keskeltä. Paitsi metsää, oli myös valtiolle erotettu useita koskipalstoja; Jukakoski, Pien-Jukakoski, Sirnitsänkoski, Suur-Jukakoski, Dolgosenkoski, Kivikulmankoski, Rompakonkoski, Ylä-Sahakoski, Uuksunkoski sekä Tulemajoen kosket. Näiden lisäksi Tulemasta oli lunastettu ns. Tuleman hovi ja sen alueet oli otettu valtion haltuun. Tästä alueesta kehittyi myöhemmin Salmin vilkas liike-elämän ja kaupan keskus.

Valtio jatkoi isojakoa yli 10 vuotta myöhemmin erottamalla kyliä ja suurempia kokonaisuuksia valtionmaista. Uuksun kylä erotettiin vuonna 1887-94, Käsnäselkä vuonna 1889-92 ja Hyrsylä vuonna 1891. Näiden kylien lisäksi erotettiin vielä Orusjärvi vuosina 1892-93, Kanabrojärvi 1892-93, Hanhiselkä 1893, Mantsinsaari ja Lunkulansaari kokonaisuudessaan vuosina 1891-95. Manssila erotettiin samanaikaisesti Mantsin- ja Lunkulansaaren kanssa, Miinala puolestaan vuosina 1891-96 sekä Kirkkojoki vuosina 1891-1902.

Yksityisten maiden isojako kylissä suoritettiin samaan aikaan kuin valtio jakoi maita kyläkunnille. Tämä yksityinen isojako oli aloitettu vuonna 1887 Uuksulta ja päättyi Kirkkojoen kylään vuonna 1902. Jaon tarkoituksena oli helpottaa haittaa, jonka palstoihin jaettu maa aiheutti. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta jäi suurimmalle osalle yksittäisistä ruokakunnista vieläkin useita, yhteensä 3-5 erillistä palstaa, joiden väliset etäisyydet saattoivat olla useita kymmeniä kilometrejä. Nämä palstat voidaan jakaa käyttötarkoituksen mukaan kolmeen ryhmään:

  • Kotipalsta sisälsi talon ja varsinaisen pihapiirin sekä mahdollisesti pienen peltoalueen kotitalon lähellä.
  • Rintapalsta sisälsi tavallisesti kotitarvekäyttöön tarkoitetun metsäpalstan. Myös peltoalue oli mahdollinen.
  • Salo- tai tukimetsäpalsta oli metsää. Tämän palstan koko oli yleensä suurin, ja se kattoikin suurimman osan tilan maista. Nämä palstat saattoivat sijaita jopa 30 kilometrin päässä. Niinpä esimerkiksi Lunkulan kyläläiset Lunkulan- saarella omistivatkin salopalstoja Kanabrojärven läheltä ja Kirkkojoen asukkailla puolestaan oli omat salopalstansa Koveron lähellä jne.

Helmikuussa 1938 luotiin valtioneuvoston päätöksellä Salmin pohjoisosaan kaksi, yhteensä 390 hehtaarin kokoista luonnonsuojelualuetta, eli Hiisijärven luonnonpuisto erilleen valtion omistamista maista. Viisi hehtaaria tästä luonnonpuiston kokonaisalasta oli vettä.

Puiston kasvistoon kuului lukuisia harvinaisia kasveja, mm. Tikankontti. Lisäksi alueen harvinaislaatuinen kalkkipitoinen maaperä oli suojelemisen arvoinen erikoisuus. Metsätieteellinen tutkimuslaitos sai Hiisijärven hallintaansa.

Alla Juha Metson toimittama Suomen senaatin dokumentti, jonka hänen ukkinsa sai ostettuaan aiemmin vuokralla olleen tonttinsa Palojärven kylässä 1922.

Ja tässä tuo edellä mainittu vuokramaan lunastuspöytäkirja.