Seisen dokumentti, 1. osa

Lienee aiheellista vielä muistuttaa, tietäen kevään 1918 sodan olevan arka aihe vielä tänäkin päivänä, että ko. dokumentti edustaa vain yhden osapuolen käsityksiä niin tapahtumien kulusta kuin henkilöiden roolista näiden tapahtumien yhteydessä.
Lähde: SArk 915, irtonaisia papereita kansiossa merkinnällä ”SArk 915, Salmin SK v. 1917 toiminta”, Sota-Arkisto, Helsinki. Asiakirjan on digitoinut Pekka Salminen, v. 2003.

[Leima: Sortavalan piiriesikunta]

Ennen varsinaisen  suojeluskunnan toimintaa paikkakunnallamme luokaamme lyhyt silmäys aikaisempiin oloihin ja niiden kehitykseen maaliskuusta v. 1917 alkaen.

Myöskin täällä Salmissa seurattiin yleensä tarkoin maailmansodan vaiheita ja tehtiin arvosteluja suurempien sotatapahtumien sattuessa. Hiljaisena huhuna paikkakunnan valistuneemman väestön keskuudessa kierteli tieto, että maastamme olisi mennyt Saksaan huomattava joukko isänmaan innostamia nuorukaisia oppiakseen siellä sotataitoa ja tullakseen sitten tilaisuuden sattuessa takaisin osaaottamaan isänmaansa vapaudustyöhön. Paikkakunnalta ei kuitenkaan sinne menijöitä ollut muita tiedossa kuin naapuripitäjässä Pitkänrannan tehtaalla asunut ja poliittisista syistä Viipurin lääninvankilaan joutunut sekä sittemmin tammikuun puolivälissä v.1916 vankilasta karannut Varatuomari Leo Kyander, jonka pääsy Ruotsin puolelle rajaa tuli varmaksi eräästä hänen lähettämästää tavarahintaluettelosta Apteekkari Lindros’ille, joka oli sovittuna merkkinä.

Sittemmin maaliskuun 19 p:nä 1917 saapui tieto, että keisari Nikolai oli syösty valtaistuimelta. Tästä tiedosta jännittyneinä kokoontui mainittuna päivänä noin klo 4-5 i.p. Tuleman kauppatorille suuri joukko eripuoluesiin lukeutuvia kansalaisia.           Tilaisuudessa pitivät puheita m.m. kansakoulunopettaja Kalle Kalervo, silloinen Salmin kunnanlääkäri Kaarlo Kalske ja Liikemies J. A. Seise. Edelliset puhujat tapahtumasta innostuneina kiittivät m.m. kauniilla sanoilla Työ- ja Sotamiesneuvostoja saavutuksen johdosta kehoittaen yleisöä lähettämään kiitos-sähkösanoman Pietarin Työ- ja Sotamiesneuvostolle. Jälkimäinen puhujista paitsi muuta huomautti, ettei saavutettu  vallankumous ollut yksinomaan työ- ja sotamiesten  aikaansaama, vaan että siinä täytyi olla johtomiehinä mukana myöskin porvareita, joiden toimintaa asiassa ei olisi vähemmäksi arvosteltava, koskapa puhujan mielestä ilman johtavaa kykyä olisi yritys voinut käydä kuten aikaisemmin verisunnuntaina. Tämän vuoksi kehoitti puhuja kaikkia kansalaisia vastaisten tapahtumien varalta olemaan ennenkaikkea yksimielisiä ja sähkösanoman lähettämiseen nähden ehdotti sen lähetettäväksi Valtakunnan Duumalle, joka silloin hoiteli asioita. Tuliko tuo sähkösanoma mihinkään lähetetyksi, ei ole varmuutta, mutta joka tapauksessa ei puhe ollut kaikessa suhteessa täysin mieluinen saapuvilla olleille työväenluokkaan lukeutiville henkilöille.           Kokouksessa valittiin useampihenkinen n.s. Vallankumouskomitea, johon m.m. tulivat kansakoulunopettaja Kalle Kalervo, seppä  Rikhart  Rautavirta ja työväen näyttämönjohtaja Kusti Väre, ensimainittu Kirkkojoen kylästä ja viimemainitut Tulemajoen kylästä. Tämä komitea alkoi jo samana iltana toimintansa ollen sen kanslia Liikemies Mikko Potascheff’in (nyk. Jokela) talossa Tuleman kauppakylässä. Komitean ensimäiset tehtävät olivat: takavarikoida paikkakunnalla löytyvä vilja y.m. elintarpeet, kerätä kokoon paikkakunnalta keisari Nikolain antamat mitalit ja lakkauttaa venäläistyttämiskoulut Salmissa. Elintarpeita saivat  kauppiaat myydä varastoistaan ainoastaan vallankumouskomitean antamilla lupalipuilla. Seuraavana eli 20 p:nä samaa kuuta kokoontui joukko nuoria miehiä ja kävivät riistämässä alas venäläisten koulujen seinillä olleet venäjänkieliset osoitekilvet ja koulujen sisällä olleet keisari Nikolain kuvat. Ikäänkuin huumauksessa toimittiin kaikkien venäläisten jälkien poistamisessa, tietämättä kuitenkaan muuta varmempaa päämäärää kuin, että oltiin vihdoinkin päästy vapaaksi sortajasta. Edellämainitussa kansalaiskokouksessa  päätettiin myös, että 21 p:nä maaliskuuta vietetään Salmin kreikkalaiskatolisessa kirkossa sielumessut vallankumouksessa kaatuneiden henkilöiden muistolle ja messujen jälkeen pidetään yleinen kansalaisjuhla Tuleman kauppatorilla, joka tuli tilaisuutta varten lipuilla koristaa. Koristelutoimessa ilmeni jo hiukkasen erimielisyyksiä siitä, että porvaripuolueisiin kuuluvat henkilöt tahtoivat asettaa juhlapaikalle myöskin sinivalkoisia lippuja,  jotavastoin työväki halusi käyttää tarkoitukseen ainoastaan punaisia lippuja. Kuitenkin saatiin senverran aikaan  sovintoa, että juhlapaikka koristeltiin kumpaisillakin lipuilla.           Koristelutöiden kestäessä oli vallankumouskomitea päättänyt saada rahaa kunnan kassasta komitean käytettäväksi palkka- ja kyytikulujen peittämiseksi. Tässä tarkoituksessa olivat vallankumouskomitean jäsenet Opettaja Kalervo, Seppä  Rautavirta ja Näyttämönjohtaja Näre lähteneet Kirkkojoen kylässä asuvan silloisen kunnallislautakunnan esimies Nikolai Hernberg’in taloon hakemaan maksumääräystä n. 2000:- mk:n suuruiselle summalle. Kun kunnallislautakunnan esimies kaikista uhkauksista huolimatta kieltäytyi antamasta maksumääräystä, pakoittivat edellämainitut vallankumouskomitean jäsenet kunnallislautakunnan esimiehen pojan Vilho Hernberg’in kirjoittamaan kyseenalaisen maksumääräyksen. Kun maksumääräys näin oli saatu, poistuivat vallankumouskomitean miehet talosta. Vilho Hernberg ilmoitti heti puhelimitse kunnan rahastonhoitajalle antaneensa maksumääräyksen, mutta teki sen ainoastaan toisten pakoituksesta ja ettei hänen isänsä ollut suostunut sitä allekirjoittamaan, joten sillä ei pitäisi rahoja maksaa. Kun mainitut vallankumouskomitean jäsenet saapuivat nyt kunnan rahastonhoitaja Kauppias Saveli Krasilnikoff’in luo rahoja hakemaan, kieltäytyi K. jyrkästi maksamasta, mutta kun häneltä aiottiin ottaa väkisin kassan avaimet ja peläten  ulkona lähiseudussa olevaa kansajoukkoa, jonka voimaan asianomaiset vetosivat, aukasi rahastonhoitaja Krasilnikoff kaapin, josta sitten otettiin maksumääräyksen mukainen rahaerä.

Juhlapaikalla sitten seppä Rikhart Rautavirta paitsi muuta lausui yleisölle, eikö olekin kunnallislautakunnan esimies ja rahastonhoitaja kelvottomia kansalaisia kun kieltäytyivät antamasta meille rahaa. Puhujalavalle nousi sitten paikkakunnalla käräjiä istuva tuomari Viljo Helme, joka kauniisti puhuen kehoitti yleisöä lainkuuliaisuuteen ja varoitti kaikista laittomista ja omavaltaisista menettelyistä. Kun sitten Rautavirta uudelleen oli moitiskellut kunnan viranomaisia vaadittujen rahojen kiellosta, huusi kuuntelijain joukossa seisonut liikemies J. A. Seise, että kun voimassa olevan kunnallislain mukaan voidaan kunnan varoja käytellä ainoastaan kunta- eikä kansalaiskokousten päätöksillä, on herrojen rahavaatimus aivan laiton teko, olematta sillä edes vähäsintäkään tukea. Tällöin kuului yleisön joukosta useita ääniä: alas puhuja, alas Seise. Useiden  puheiden ja laulujen kajahduttua päättyi kokous ja yleisö hajautui kokouksesta.

Vallankumous-huumauksen ohimentyä alettiin vähitellen tasaantua rauhallisiin askareihin. Mutta työväen luokka, joka saavutetun vallankumousvoiton piti yksinomaan työläisten ansiona, otti esiintyäkseen tästä lähtien johtavana puolueena seudulla. Työv. yhdistyksen kokouksia pidettiin joka päivä, joista ja silloisen senaatin varapuheenjohtaja Oskari Tokoin kehoituksista seurauksena oli, että jo huhtikuun lopulla ja toukokuun alkuvaiheilla järjestettiin lakkoja miltei kaikilla työaloilla. Huomattavimmat lakoista olivat uitto- ja lastaustyöväen lakot, joissa koitettiin kiristää työnantajilta kohtuuttoman korkeita palkkoja samalla kun maataloustuotteiden hintoja painettiin ja kauppatorilla elintarpeita ostettaessa kehuskeltiin olevan rahaa, vaikka rahasta puuroa keitettäisiin. Lakoista johtui, että useampiin miljooniin nouseva puutavaramäärä jäi joko jokiin tai varastopaikkoihin jokivarsille veteen vierittämättä kuin myöskin lastaustyövoiman puutteessa jäi suuret määrät puutavaroita Laatokan rannalle eri lastauspaikkoihin seuraavaa vuotta odottamaan.           Lakkotemmellysten vallitessa ja kun muutenkin sosialististen senattorien kiihoituksesta päättäen näytti, että maanviljelijöitä ja etkädessä pienviljeliöitä tultaisiin järjestelmällisesti sortamaan, johon vielä tukena sanomalehdistä saatiin nähdä lakkoja maatalousalalla etelä- ja länsi-Suomessa, kutsutti liikemies J. A. Seise toukokuun 18 p:nä 1917 seudun talonpoikia kunnantuvalle kokoukseen neuvotellakseen toimenpiteistä, joihin vallitsevan tilanteen johdosta olisi ryhdyttävä. Huolimatta lyhyestä ilmoitusajasta, oli kokoukseen saapunut noin 50 talonpoikaa. Kokouksessa päätettiin, että lähetetään tieto kaikille talonpojille Salmin pitäjässä uuden talonpoikaiskokouksen pitämisestä 21 p:nä samaa toukokuuta. Tämän lisäksi päätettiin kehoittaa Suojärven, Impilahden, Suistamon, Soanlahden ja Korpiselän pitäjien talonpoikia pitämään talonpoikaiskokouksia ja valitsemaan niissä edustajia Sortavalassa 28 p:nä toukokuuta pidettäväksi aiottuun rajaseudun talonpoikaiskokoukseen.           Kokoukseen 21.5. olikin saapunut Salmin kunnan tuvalle noin 2000 nouseva joukko talonpoikia pitäjän eri kylistä. Kokouksen vielä kestäessä saatiin vastatulleista sanomalehdistä tietää, että kuluvan toukokuun 28-29 p:nä pidettäisiin Helsingissä vanhalla ylioppilastalolla koko maata käsittävä talonpoikaiskokous. Asia oli silloin selvä ja innostuneiden mielten vallitessa valittiin edustajiksi Helsingin kokoukseen yksimielisesti liikemies J.A.Seise, agranoomi Kalle Herckman ja maanviljelijä Vasili Sauhke. Tieto Helsingin kokouksesta, joka sanomalehdistä oli melkeinkuin rivien välistä poimittava, annettiin vastamainittuihin pitäjiin seurauksella, että noistakin pitäjistä, lukuunottamatta Suojärveä, matkustivat edustajat Helsinkiin.

H:gin kokouksesta saavuttua tehtiin yleisölle selkoa sen päätöksistä ynnä toimenpiteistä, joihin maan yleinen talonpoikaiskokous oli pättänyt ryhtyä. Näistä toimenpiteistä m.m. mainittakoon, että oli päätetty perustaa uusi puolue, jonka tarkoitusperänä olisi pääasiassa laillisen yhteiskuntajärjestyksen suojeleminen. Puolueen ohjelman laatimiseksi ja sen nimen ehdottamiseksi valittiin toimikunta, johon jäseniksi tulivat henkilöt maamme kustakin vaalipiiristä, tullen Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä valituiksi maanviljelysneuvos Erkki Pullinen, Antreasta ja liikemies J.A.Seise, Salmista. Eräästä 9 p:nä heinäkuuta pidetystä mainitun ohjelmatoimikunnan kokouksesta saavuttuaan tuossa heinäkuun 11 p:n seudussa, kertoi Seise tavanneensa Helsingissä erään Ylistarosta kotoisin olleen rakennusmestari Sippolan, johon sai tutustua maisteri Lauri Hannikaisen kautta. Tältä oli Seise kuullut ensikerran suojeluskuntain perustamisesta ja siitä kuinka Pohjanmalla on jo toiminnassa useita suojeluskuntia palokuntain nimellä sekä saanut kehoituksen niiden perustamiseen myöskin Karjalassa.           Kesän v. 1917 kuluessa pidettiin Salmin kunnantuvalla useita talonpoikaiskokouksia, joista oli ainakin se etu, että paikkakunnan sosialistit käyttelivät ääntään vähän hillitymmästi. Kun tuo suojeluskunta-ajatus tietoon tultua oli vähin erin kehittynyt, kutsuttiin eräänä päivänä lokakuussa kansalaiskokous nuorisoseurantalon kentälle Tulemajoen kylässä keskustelemaan ja päättämään suojeluskunnan perustamista ja sen vastaista toimintaa koskevista kysymyksistä. Kokoukseen oli saapunut suuri joukko yleisöä kaikista kansankerroksista ja huolimatta sosialistien vastaanpanoista päätettiin perustaa suojeluskunta ja valittiin sitä varten toimikunta, jonka piti kutsua koolle uusi kokous, toimittaa siihen joku tottunut neuvoja ja harjoitusmestari. 
          Toimikunta, johon oli valittu J.A.Seise puheenjohtajana, uittopäällikkö Heikki Vesterinen, piiripäällikkö Frans Riihimäki ja kunnanlääkäri Kaarlo Kalske jäseninä, kutsuikin koolle kokouksen marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina elävienkuvienteatteritalolle Tulemajoen kylässä. Kokoukseen oli saapunut paitsi suurta joukkoa yleisöä, myöskin harjoitusmestarina ja neuvojana Sortavalan kaupungista kotoisin oleva lakitieteen ylioppilas Vilho Nissinen. Kokouksen puheenjohtajan J.A. Seisen tehtyä selkoa suojeluskunnan tarpeellisuudesta ja kehoitettua puoluesiin katsomatta kaikkien liittymään siihen, alkoi kokouksen varsinainen keskustelu. Kaikki muut saapuvilla olleet poikkeuksetta kannattivat suojeluskunnan toiminnan tarpeellisuutta, paitsi sosialistit, joista huomattavimpina vastustajina esiintyivät silloinen työv.näyttämön johtaja ja punakaartin päällikkö K. Laine, seppä Rikhart Rautavirta ja elintarvelautakunnan silloinen varastonhoitaja työmies Ivan Juvonen kuin myöskin räätäli Pekka Manninen. Näistä K. Laine m.m. ilmotti puhevuoron saatuaan, että työväellä on perustettu Tulemalla 70 miehinen ja aseistettu järjestyskaarti, jota myöskin punakaartiksi kutsuttiin ja että tämä kaarti kykenee kyllä järjestyksestä paikkakunnalla huolen pitämään, eikä niinollen mitään suojeluskuntaa tai muuta porvarikaartia tänne enään tarvita, jatkaen, että jos tänne jotakin muuta järjestysvaltaa aiottaisiin perustaa tulee työv. järjestyskaarti sen hajoittamaan. Keskustelun yhteydessä ja kun toiselta puolelta oli huomautettu, että voihan työväki yhtyä yhteen ja kehittää olojensa parantamista lainsäädäntötietä, vastasi Laine jo toisten mainittujen sosialistien kannattamana, että yhteistoiminta porvarien kanssa ei tule enään kysymykseenkään, vaan kaikki ne uudistukset, joita emme saa lainsäädäntötietä, tulemme ottamaan itsellemme miekan ja veren kautta.           Kun kokouksen puheenjohtaja katsoi yhteistoiminnan mahdottomaksi, kehoitti hän sosialisteja poistumaan kokouksesta ja muita halullisia kirjottautumaan jäseniksi suojeluskuntaan. Sosialistit poistuivat ivan hymy huulilla ja jälellejääneet kirjoittautuivat suojeluskunnan jäseniksi. Kirjottautuneita oli n. 30 henkeä. Samassa tilaisuudessa toimitti Vilho Nissinen ensimäiset harjoitukset.

Muutaman päivän kuluttua puhkesi maassa sosialistien suurlakko ja niinpä paikkakunnan sosialistit ottivat heti haltuunsa postin, sähkölennätinlaitoksen, ja puhelinkeskuksen ilman, että suojeluskunta, jolla ei ollut mitään aseita, ehtimättä edes kokoontuakaan, olisi voinut mitään tehdä 70 miehistä punakaartilaisjoukkoa vastaan, joiden apuna oli vielä paikkakunnan kunnantuvalla majaileva 15 miehinen venäläinen sotilasosasto siperialaista väkeä. Tähän lakkoon päättyi sinä syksynä vasta perustetun suojeluskunnan toiminta, jota vastoin sosialistit punajoukkoineen vahvistuivat päivä päivältä ja suunnittelivat kokouksissaan talonpoikain ryöstöä venäläisten sotilasten avulla. Ryöstöistä ei kuitenkaan mitään tullut, koskapa venäläiset sotilaat itse ollen talonpoikia, ennenmainitun Ivan Juvosen heitä siihen pyydettäessä, kieltäytyivät ryöstöihin osaa ottamasta. Näin kului jännityksessä ja epätoivossa aika aina tammikuun 23 p:ään v.1918, jolloin alkoi muuttua toisenlainen ajanjakso Salmissa vapaussodan aikana.

Tammikuun 23 p:nä v.1918 oli Wiipurin kaupungissa kreikkalaiskatolisen apulaispiispan vaalit. Näihin vaaleihin Salmin seurakuntaa edustamaan olivat valittuina edustajina matkustaneet liikemies J.A.Seise, kansakoulunopettaja Ivan Michailoff ja Kauppias Ivan Sokoloff.           Vaaleista kotiin palattuaan 26 p:nä tammikuuta tuossa klo 7 i.p. oli J.A.Seise kutsunut asuntoonsa uittopäällikkö Heikki Vesterisen ja piiripäällikkö Frans Riihimäen neuvottelemaan siitä, eikö olisi syytä huomispäivänä kutsua koolle uudestaan suojeluskunta-aatetta kannattavia henkilöitä. Neuvottelussa näiden henkilöiden kanssa toi Seise ilmi vaikutelmia matkaltaan Viipurissa ja kuinka siellä jo oli kaduilla ammuttu sekä kuinka suuret joukot suojeluskuntalaisia oli koolla Antrean, Sairalan ja Hiitolan asemilla ja kuinka Sortavalan suojeluskuntalaiset olivat riisuneet aseista venäläiset sotamiehet niin Sortavalan kuin Joensuunkin kaupungissa. Neuvottelun tuloksena oli että huomiseksi 27 p:ksi tammikuuta klo 4:si i.p. olisi kokoonnuttava kaikkien aatetta harrastavien kansalaisten kunnantuvalle. 
          Huolimatta siitä, että kokouksen kutsu oli salaisesti kutsuttu, saapui kokouspaikkaan suuri joukko sosialisteja ja etenkin niiden punaisimpia aineksia, joita arvioitiin silloin olleen noin 30 henkeä ja muuta yleisöä vaan 27 . Kokouksen avuspuheen aikana, jonka toimitti J.A.Seise, kävivät nuoret miehet joukossa Frans Riihimäki, Aarne Hallberg, Vilho Sokoloff ja Simo Saarenheimo ottamassa vaivastalossa asuneelta venäläiseltä sotilaalta kiväärin ja panoksia noin 1600 kpl. Avauspuheen päätyttyä ilmoitettiin Seiselle, joka näkönsä menettäneenä ei voinut itse nähdä, että kokoukseen oli saapunut myöskin suuri joukko sosialisteja. Tällöin kehoitti Seise heitä hyvällä poistumaan, koskapa he itse olivat aikaisemmin sanoneet ei haluavansa yhteistoimintaa porvarien kanssa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin J.A. Seise. Kun hänelle taas ilmoitettiin, että ainoastaan osa sosialisteja oli äskeistä poistumiskäskyä noudattanut, toisten jäädessä kokoushuoneeseen, lausui Seise tiukasti jossainmäärin pikastuneena: ”Lähdettekö te herrat sosialistit, vain lähetetäänkö.” Seuraus oli, että kaikki sosialistit nopeasti poistuivat. Sen jälkeen keskusteltiin kokouksessa rauhallisesti ja päätettiin, että nyt perustettua suojeluskuntaa ei enään koskaan hajoitettaisi. Jäseniksi suojeluskuntaan kirjottautui taaskin 27 henkilöä.