Salmin vapaa-ajan kerho-, seura- ja yhdistystoiminta Kuten elinkeinojen käsittelyn yhteydessä mainittiin, olivat salmilaiset innokkaasti mukana kaikenlaisessa opinto- ja yhdistystoiminnassa kehittämässä Salmin oloja talouden alueella. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut salmilaisten intoa osallistua myös kaikenlaiseen vapaa-ajan ja poliittisen elämän toimintaan. Seuraavassa kerrotaan lyhyesti Salmissa toimineista seuroista, yhdistyksistä ja kerhoista.
Opintokerhot
Kansansivistystoiminta oli Salmissa erittäin vilkasta 1920-luvulta lähtien, mistä johtuen opintokerhojen jäsenmäärät olivatkin erittäin suuria Raja-Karjalan Sivistysliiton alaisissa opintokerhoissa. Salmilaisia jäseniä, pääasiassa koulujen yhteydessä toimivissa opintokerhoissa, oli vuonna 1939 yhteensä 348, mikä oli yli 16% kaikista Raja-Karjalan Sivistysliiton opintokerhojen jäsenistä.
Vuonna 1928 Salmissa oli 9 opinto- kerhoa ja vuoteen 1939 tultaessa määrä oli kasvanut jo 19 kerhoon. Kansansivistystoimintaa oli käytännössä kaikkialla Salmissa ja näin ollen liki jokaisessa kylässä oli oma opintokerho. Ikä ei ollut este toimintaan osallistumiselle, vaikkakin suurin osa jäsenistä oli luonnollisesti kouluikäisiä ja nuoria. Opintokerhojen ohjelmaan kuuluivat mm. kirjallisuuspiirit, retket luontoon ja erilaisten kädentaitoja kehittävien töiden, kuten puu- ja käsitöiden teko. Lisäksi tehtiin opintomatkoja, ei paitsi luontoon vaan myös Salmin ulkopuolelle, mm. Valamoon ja Sortavalaan
Nuorisoseurat
Nuorisoseuratoiminta oli vanhempaa perua kuin 1920-luvulla alkunsa saanut opintokerhotoiminta.
Jo vuonna 1901 perustettiin Salmin ensimmäinen nuorisoseura, Uuksun nuorisoseura. Vuosikymmen Uuksun jälkeen perustettiin Manssilaan ja Tulemaan omat nuorisoseurat.
Vuoteen 1939 tultaessa Salmissa toimi 8 nuorisoseuraa: Kirkkojoen, Lunkulansaaren, Manssilan, Orusjärven, Rajaselän, Uuksalonpään, Uuksun ja Varpaselän nuorisoseurat. Nuorisoseurat toimivat lähinnä urheilun saralla varsinaisten urheiluseurojen rinnalla. Seurat toimivat usein omista nuorisotaloistaan käsin, joiden yhteydessä toimi usein myös oma kirjasto ja käytettävissä oli myös nuorisoseurojen omia urheilukenttiä.
Urheilu- ja voimisteluseurat
Salmissa toimi muutamia naisten urheilu- ja voimisteluseuroja, joista tunnetuin ja suurin oli Salmin Naisvoimistelijat ry, eli Salmin Naisvoimisteluseura. Seura oli perustettu vuonna 1921 ja sillä oli oma lippu, merkki sekä tunnuslause: ”Älä hellitä”. Seuralla oli kaksi alaosastoa; Kirkkojoella ja Perämaassa. Seura järjesti viikoittain voimis- teluharjoituksia sekä osallistui myös erilaisten iltamien ja juhlien järjestämiseen.
Seura lähetti runsaslukuisina määrinä edustajaan valtakunnallisiin voimistelujuhliin, mm. Viipuriin, Mikkeliin, Turkuun ja Helsinkiin. Paitsi kotimaassa, esiintyivät Salmin voimistelijat myös kansainvälisillä voimistelujuhlilla mm. Ruotsissa ja Tanskassa. Jäsenet ottivat myös osaa koti- ja ulkomailla järjestettyihin yhteisiin retkiin yhdessä Liikuntakasvatusliiton muiden liikuntaseurojen kanssa.
Myös miehillä oli oma seuransa, nimeltään Salmin voimistelu- ja urheiluseura Kimmo. Tämän seuran toiminnasta ei valitettavasti ole enempää tietoja tällä hetkellä.
Marttayhdistykset
Salmissa toimi yhteensä kolme eri marttayhdistystä, joissa oli noin 600 jäsentä:
Vanhin ja merkittävin yhdistyksistä, Salmin marttayhdistys perustettiin vuonna 1917. Seura oli aikoinaan merkittävin seura koko Salmissa, olihan sillä jäseniä liki 500 ja kerhotoimintaa liki jokaisessa kylässä.
Toinen kolmesta seurasta oli Lunkulansaaren marttayhdistys, joka perustettiin vuonna 1928. Lunkulansaaren marttayhdistyksen alueeseen kuului Lunkulansaari ja Mantsinsaari sekä Uuksalonpää. Jäseniä tässä yhdistyksessä oli 100. Kolmas salmilainen marttayhdistys syntyi vuonna 1932 Mantsinsaaren marttojen erottua emoyhdistyksestään Lunkulansaaren marttayhdistyksestä. Vuonna 1942 Lunkulansaaren ja Mantsinsaaren marttayhdistykset yhdistyivät jälleen yhdeksi marttayhdistykseksi.
Martat järjestivät yhdessä ja erikseen lukuisia kursseja, mm. keitto-, kodinhoito- ja ompelukursseja. He järjestivät lisäksi lukuisia iltamia, joiden tuloilla lähetettiin yhdistysten edustajia erilaisille kursseille ja retkille ympäri maata, kuin myös itse Salmiin ja sen lukuisiin kyliin. Martoilla oli lisäksi parhaimmillaan useita palkattua kotitalousneuvojia. Martat järjestivät myös erilaisia kilpailuja, mm. paras kylä joka kasvattaa eniten tietynlaisia vihanneksia. Martat myös ostivat runsaasti siemeniä ja muita tykötarpeita, kuten yhteisiä koneita, puutarhanhoitoa varten.
Työväenyhdistykset
Salmissa toimi 3 työväenyhdistystä, joista vanhin oli Tuleman työväenyhdistys vuodelta 1906. Kaksi muuta työväenyhdistystä toimivat Mantsinsaarelta ja Uuksusta käsin. Tuleman työväenyhdistyksellä oli oma talo, joka oli rakennettu v. 1910, opintokerho, työväen- näyttämö sekä kirjasto.
Kuorot ja soittokunnat
Salmin kuoro- ja soittoelämä oli vilkasta. Erilaiset kirkkokuorot sekä yhdistysten ja maanpuolustusjärjestöjen omat kuorot, torvisoittokunnat sekä kansanmusiikkiyhtyeet olivat jatkumoa pitkään jatkuneeseen salmilaiseen musiikkiperinteeseen.
Vuonna 1918 perustettiin Salmin naiskuoro, joka oli kuoroista näkyvin. Sen johtajana toimi koko kuoron olemassaolon ajan keskikoulun laulunopettaja Eeva Röppänen. Naiskuoro kiersi ahkerasti Suomea koko olemassaolonsa ajan osallistuen mm. vuonna 1921 Suistamon heimojuhliin ja Helsingissä pidettyihin koko maan kattaneisiin laulujuhliin.
Tiistaiseura perusti vuonna 1936 oman, noin 30 laulajaa käsittävän kuoron. Kuoron johtajana toimi Larissa Tuutti. Kirkkokuoroja oli useita: ortodokseilla oli Mantsinsaaren kirkkokuoro, jossa oli noin 20 jäsentä sekä Tulemassa toiminut kr.-kat. kirkkokuoro, jäseniä tässä kuorossa oli noin 30. Pienempiä kuoroja toimi Orusjärvellä ja Manssilassa. Myös Salmin ev.lut. seurakunnalla oli oma kirkkokuoro.
Suojeluskunnan torvisoittokunta oli Salmin suurin soittokunta. Soittokunta perustettiin vuonna 1929, mutta vasta v. 1931 saatiin riittävästi varoja, joilla voitiin ostaa torvet soittokunnalle. Vuonna 1936 Salmin työväenyhdistyksen torvisoittokunta luovutti omat torvensa suojeluskunnan torvisoittokunnalle ja liittyi samalla siihen, näin soitto- kunnan vahvuudeksi tuli peräti 30 miestä. Torvisoittokunnan johtajana toimi sähköteknikko Olavi Hyöky koko soittokunnan olemassaolon ajan.
Muut seurat
Salmissa toimi edellä mainittujen lisäksi mm. partiojärjestö ”Rajaveikot”, joka oli perustettu vuonna 1917. Lisäksi toiminnassa olivat mm. Raittiusseura, Tiistaiseura, Mannerheim-liiton (nyk. Mannerheimin Lastensuojeluliitto) Salmin osaston ompeluseura sekä erilaiset taloudelliseen toimintaan keskittyneet seurat, kuten kalastus, karjanhoito, maanviljely ym. seurat.
