Karjalan Liiton kesäjuhla 2024 Mikkelissä oli kokemus karjalaisen kulttuurin monipuolisuudesta ja elinvoimaisuudesta. Kokemus voi syntyä vain osallisuudesta ja osallistumisesta. Mikkeliin kokoontuneet saivat syventää karjalaista tietoisuuttaan seminaareissa ja paneelikeskustelussa, kuorojen konserteissa, karjalaisella torilla ja pääjuhlassa. Sunnuntaipäivän kulkue seurojen ja pitäjien lippuineen syvensi osallistujien yhteyttä, mutta se loi myös yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan. Olisiko niin, että nykyajan hektisen somemaailman vastapainoksi kokoontuminen, vuorovaikutus ja läsnä oleminen ovat niitä tapoja, joilla voimme vahvistaa karjalaista seura- ja kulttuuritoimintaa?
Karjalan Liiton kesäjuhlille kuudetta kertaa osallistuneelle Ari Luukkaselle sykähdyttävintä oli ollut Salmi-Säätiön lipun kantaminen sunnuntain kulkueessa. Ensimmäisestä osallistumisesta vuoden 1960 Helsingistä ovat vaikuttavina mielessä Olympiastadionin lippukulkue ja kansantanhut. Juhlat ovat vuosien myötä muuttuneet, mutta näin Arin mielestä pitääkin olla. Salmi-seuran julkaisujen myynti karjalaisella torilla oli mukava vapaaehtoistehtävä, sillä samalla sai välittää Salmi-tietoutta ja luoda uusia yhteyksiä. Karjalainen seuratoiminta tukee Aria salmilaisen äidin suvun tutkimisessa, aktivoi karjalan kielen käyttämisessä sekä innostaa vanhojen tapojen elvyttämiseen.
Tarja Lappalaiselle Karjalan Liiton kesäjuhla on kaunis ja merkittävä kesän avaus kansallispukuineen ja lippukulkueineen. Juhlille hän on osallistunut kahdeksan kertaa ja osallistuminen on tuonut uusia ystäviä ja vahvistanut yhteyttä karjalaisten esivanhempien elämään, kotiseutuun ja perinteisiin, mutta laajemminkin karjalaisuuteen. Karjalaisen torin väkeä aktivoinut huutokatrilli oli sekä Tarjalle että hänen lapsenlapselleen mieleistä. Pääjuhlan uudistunut, moderni mutta juhlava ilme saa kiitosta sekä Tarjalta että Arilta.
”Ja syvällä sieluni sopukoissa koin juureni niissä koivikoissa, kun Laatokka maiseman ylle piirtyi, ja mäeltä mäelle askeleet siirtyi. – Me perinnön olemme parhaimman saaneet rannoilta laajan Laatokan. Ei maita, vaan elämän luottamusta, ei mantuja, vaan sanojen rikkautta, lahjaa laulun, soiton, itkun ja naurun, elämänilon ankaran pauhun.” Näin tulkitsi karjalaista kaihoaan Tuula Iljin salmilaisten illanvietossa. Vuosien ja iän myötä identiteettinsä rakentumiseen merkittävästi vaikuttaneen äidin puoleisen salmilaisuuden Tuula kokee laajentuneen pohdinnoiksi karjalaisuudesta. Isänsä puolelta hänellä on suistamolaisetkin juuret. Usein hän huomaa ihmettelevänsä kaikkien karjalaisten kykyä ja jaksamista selvitä raskaista menetyksistä ja evakkotaipaleesta. Mikkelin kesäjuhlien Muuttuva ja moninainen karjalaisuus -paneelikeskustelu oli puhutellut Tuulaa ja tilaisuudessa esille tulleen idean karjalaisista festareista uusine karjalaisine bändeineen hän toivoisi toteutuvan jo piankin .
Kesäjuhlilla on luontevaa pitäjäseurojenkin kokoontua
Kesäjuhlien yhteyteen olivat Salmi-Säätiö ja Salmi-Seura järjestäneet yhteisen kokoontumisen ja paikalle kerääntyikin 65 osallistujaa eri puolilta Suomea. Musiikki- ja kulttuuripainotteinen illanvietto ja tuttujen tapaaminen vahvistivat paitsi keskinäistä yhteyttä, myös yhteyttä seuratoimintaan. Vaikka kesäjuhlien tavoite on luoda yhteisöllisyyttä kaikille karjalaiset sukujuuret omaaville tai muutoin karjalaisuudesta kiinnostuneille, on se myös mainio tilaisuus kokoontua jäsenseuroittain Suomen lyhyessä kesässä.
Salmi – rajakarjalainen kunta
Euroopan suurimman järven, Laatokan, pohjoisrannalla sijainneessa Salmin kunnassa asui 1930-luvun alkupuolella 14 500 asukasta. Salmin pogosta on asiakirjoissa mainittu jo 1500-luvulla. Kalastus, metsästys, veneiden valmistus ja erityisesti maanviljelys olivat tärkeitä elinkeinoja. 1700-luvulla alkanut sahateollisuus edisti seudun kehittymistä. Salmin naapurikuntia olivat Suojärvi, Suistamo ja Impilahti.
Kalastusta Mantsinsaaressa, kuva Museovirasto.
Salmin yhteiskoulun perustaminen vuonna 1917 ja sen muuttaminen senaatin päätöksellä seuraavana vuonna valtion ylläpitämäksi viisiluokkaiseksi oppikouluksi merkitsi suurta edistystä kouluoloissa. Tämän suomenkielisen koulun oppilaat olivat pääasiassa ortodokseja. Vuoden 1944 alueluovutusten takia koulu evakuoitiin Siilinjärvelle, joten savolaisen kunnan sivistyshistoriassa elää nykyäänkin pala Salmia.
Luovutetun Karjalan historiasta kiinnostuneille kuvamuisto sodan runtelemasta Salmin ortodoksikirkosta on jäänyt mieleen. Laatokan rantamaisemien ja viljavien peltojen rinnalla kuva haavoittuneesta ortodoksikirkosta kertoo historian armottomuudesta. Meitä salmilaiset juuret omaavia se muistuttaa, että rikkinäistäkin muistoa esi-isiemme ja -äitiemme seuduista on syytä vaalia. Voimme edelleenkin oppia heidän ponnisteluistaan.
Säätiö ja seura luovat jatkuvuutta
Kotiseudustansa luopumaan joutuneita karjalaisia evakuoitiin kylittäin. Salmilaisia sijoitettiin erityisesti Savoon Lapinlahdelle, Maaningalle ja Siilinjärvelle sekä Pohjanmaalle Vihantiin ja Muhokselle. Sota-ajan raastavia tuntoja saatiin jakaa oman kylän väen kanssa. Vuonna 1958 perustettu Salmi–Seura yhdistää edelleenkin salmilaisia. Seuran kotipaikka on Kuopiossa, jossa se järjestää säännöllistä toimintaa. Salmilaisia kokoontuu myös Oulussa, Joensuussa ja Helsingissä ja esimerkiksi Joensuussa on aloitettu tutustuminen muihin luovutetun alueen pitäjiin paikkakunnalla toimivien pitäjäseurojen kanssa.
Luovutetun Karjalan kuntien hoitokuntien lakkauttamisen myötä miltei jokaisen luovutetun kunnan perinteiden vaalijaksi perustettiin kuntasäätiö. Lokakuussa 1948 perustettiin myös Salmi–Säätiö. Säätiön tarkoituksena on Salmiin ja Laatokan Karjalaan liittyvän kulttuurin ja perinteen vaaliminen, tutkiminen ja kehittäminen ja tähän liittyvän tiedon esillä pito. Karjalan kielen tukeminen on osa tätä tavoitetta.
Salmi-Säätiö on julkaissut Salmin historiaa käsitteleviä kirjoja.
Säätiö jakaa vuosittain stipendejä opiskelijoille. Vuonna 2023 vuorossa olivat yliopistossa tai korkeakoulussa opiskelevat ja hyväksytyn päätöksen sai ennätykselliset 66 hakijaa. Tänä vuonna stipendejä voivat hakea ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa oleva
Kesän 2024 karjalaiset kesäjuhlat ovat jo välkehtivä helmi juhlien kunnioitettavassa jatkumossa. Mukana olleiden ajatuksista välittyi jo odotus seuraavista juhlista. Sunnuntain lippukulkueessa koin osaltani olevani osa haavaa, joka eheytyäkseen tarvitsee juhlilla koettua yhteisöllisyyttä ja jakamista. Viime vuodet ovat tuottaneet useita tieteellisiä tutkimuksia karjalaisuuteen liittyvistä ylisukupolvisista tunnoista. Näidenkin valossa eheytymistä edistetään osallistumisella ja tunnistamisella, unohtaminen ja vähättely eivät ole parannuskeinoja.
https://salmi-saatio.fi/ https://salmiseura.yhdistysavain.fi/
Lea Lihavainen
Kirjoittaja toimii Salmi-Seurassa vapaaehtoisena Joensuussa ja on Salmi-Säätiön varapuheenjohtaja