Tutkimusartikkeli otsikolla ”Ennen myö ei Venäjän rajaa tiietty mitään” Salmin pitäjän rajakylien muisteltu ylirajaisuus on ilmestynyt Historiallisessa Aikakauskirjassa 1/2026 (www.historiallinenaikakauskirja.fi). Artikkelissani tarkastelen muistitietoa Salmin rajakylien entisiltä asukkailta Suomen ja Venäjän välisen rajan sulkeutumisesta ja ortodoksisen kirkon suomalaistamisesta Suomen itsenäisyyttä seuranneina vuosina. Tutkimukseen ryhtyessäni minua kiinnosti se, millä tavoin Salmin rajakylien entiset asukkaat muistelivat yhteyksiä yli rajan Venäjän puolelle, Aunuksen Karjalaan, sekä millaiseksi rajan vähittäinen sulkeutuminen koettiin. Näkökulmani Salmin pitäjän väestöön ja laajemmin ortodoksikarjalaisiin on ylirajainen ja perinteistä kansallista näkökulmaa haastava. Tarkastelen ortodoksikarjalaisia yhtenä Suomen vähemmistöistä, joilla on oma uskontonsa, kielensä ja kulttuurinsa verrattuna valtaväestöön. Tämä ei tarkoita ortodoksikarjalaisten suomalaisuuden kyseenalaistamista, vaan oman erityisen historian tunnustamista ja tuomista yleiseen tietoisuuteen.
Artikkelia varten syvennyin ortodoksisen perinteenkeruun haastatteluihin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Suurin osa tutkimukseen hyödyntämistäni haastatteluistani on salmilaistaustaisen Ilmari Missin vuonna 1971 tekemiä.
Salmin pitäjän ja Venäjän puoleisen Aunuksen Karjalan voidaan sanoa muodostaneen ennen Suomen itsenäistymistä kulttuurisesti ja uskonnollisesti yhtenäisen alueen. Salmin alue ja Aunuksen Karjalan länsiosat olivat karjalan kielen livvinkarjalan murteen puhuma-aluetta. Salmilaisten liikkuessa rajan toisella puolella Aunuksen Karjalassa pärjäsi karjalan kielellä. Suuri osa rajaseudun väestöstä oli karjalankielistä tai ainakin karjalan kielen taitoista.
Autonomian ajan raja oli usein muutaman metrin levyinen puro tai pieni joki. Paikallisväestö liikkui rajan yli käytännössä melko vapaasti ja rajaa ei autonomian aikana valvottu kovin tehokkaasti. Salmin rajakylissä sukulaissuhteet Aunukseen olivat yleisiä. Rajan yli solmittiin paljon avioliittoja. Rajakylien asukkaat saivat myös toimeentuloa kaupankäynnistä ja salakaupasta. Salmissa kävi säännöllisesti aunukselaisia kauppiaita, jotka myivät muuan muassa rinkeleitä ja hedelmiä. Rajakylissä venäläiset ja suomalaiset koulut kilpailivat oppilaista. Toisinaan koulua käytiin rajan yli.
Salmin väestöstä noin 90 % oli ortodokseja. Ortodoksinen uskonto kytkeytyi paikkoihin maisemassa, kuten tšasouniin, kalmistoihin, luostareihin ja kirkkoihin. Salmin rajakylien asukkaiden tärkeät uskonnolliset paikat löytyivät rajan molemmilta puolilta. Esimerkiksi Rajaselän ja Manššilan kirkkoihin tultiin Venäjän puolelta Kavainon, Konnun ja Kaugoijärven kylistä. Eräs entinen manssilalainen muisteli:”sitte kunnes oli raja auki, ni sittehä käytiin sieltä rajan takaaki meijän kirkos. Se oli ihan täpötäynnä kirkko.” Salmista tehtiin pyhiinvaelluksia Aunuksen Karjalan Aleksanteri Syväriläisen luostariin, Säntämän luostariin ja Vienanmeren Solovetskin luostariin. Yhdessä rajakylässä oli myös ristisaattoperinne, jossa käveltiin Suomen puolelta muutamien kilometrien matka Venäjän puolelle Laatokan rantaan sijaitsevaan tšasounaan. Salmista käytiin Kolatselän kylän ihmeitä tekevän ikonin luona.
Venäjän ja Suomen välisen rajan sulkeutuminen 1917 jälkeen tarkoitti Salmin rajakylien asukkaille aikakauden alkua, jolloin aiempi rajaton elämänpiiri jakautui. Rajan sulkeutuminen ja ortodoksisen kirkon suomalaistaminen olivat isoja muutoksia. Kun aiempi yhteydenpito ja kaupankäynti Salmin rajakylistä olivat painottuneet Aunukseen ja Pietariin, tilanne muuttui rajan sulkeutumisen myötä. Rajakylät Manššila, Rajaselgy ja Kanabro joutuivat sananmukaisesti rajan halkomiksi.
Rajan välittömässä läheisyydessä olevat kylät Venäjän puolella olivat sotatoimien kohteina 1918–1919. Yksi ortodoksisen perinteenkeruun haastateltu muisteli, että bolševikit polttivat Kavainon kylässä 50 taloa ja rakenteilla olevan kirkon. Aunuksen Karjalasta kotoisin olevan haastateltavan perheenjäsen haavoittui Aunuksen valloitusretken suomalaisten hyökkäyksessä. Aunuksesta pakeni väestöä Venäjän vallankumousta ja sisällissotaa Suomen puolelle 1917–1922. Vuonna 1920 Salmissa oli 850 pakolaista Aunuksesta. Salmiin asettui joitain satoja aunukselaisia, josta suurimmalla osalla oli jo ennestään ollut suhteita Salmiin.
Kesti useita vuosia, ennen kuin viranomaisten toiminta rajaseudulla vakiintui. Suomen ja Neuvosto-Venäjän välinen Tarton rauhansopimus astui voimaan 14.10.1920. Vasta sen jälkeen rajavartiostot vakiinnuttivat asemansa osana rajakylien arkea ja rajan valvonta tehostui. Salmin rajakylien asukkaille rajan sulkeutuminen merkitsi surua, menetyksiä ja epätietoisuutta, kun sukulais- ja naapuruussuhteet katkesivat. Monet kokivat huolta rajan taakse jääneistä läheisistä. Rajan valvonta oli kuitenkin paikoin edelleen vaihtelevaa. Sukulaiset, naapurit ja ystävät jatkoivat yhteydenpitoa rajan yli, vaikka se oli kiellettyä. Vuosien mittaan Neuvostoliitto kiristi
otettaan Aunuksen puoleisesta rajaseudun väestöstä. Ortodoksisen perinteenkeruun haastateltava Manššilan kylästä muisteli, kuinka näköetäisyyden päässä pellolla työskentelevät entiset naapurit eivät uskaltaneet tervehtiä, vaan kääntyivät selin. Toinen haastateltava muisteli, kuinka rajan sulkeutumisen jälkeen Aunuksen puoleiset kirkot lakkasivat soittamasta kelloja. Kolmas haastateltava muisteli kuullensa, kuinka rajantakaisia kylien asukkaita vietiin 1930-luvulla pois kylistään, ilmeisesti Siperiaan.
Kirjoittaja kiittää Salmi-säätiötä tuesta väitöskirjatutkimukseensa.
Kirjallisuutta
Bartov, Omer & Weitz, Eric D. (toim.). Shatterzone of Empires. Indiana University Press 2013
Heikkinen, Kaija. Karjalaisuus ja etninen itsetajunta. Salmin siirtokarjalaisia koskeva tutkimus. Joensuun yliopisto 1989
Hämynen, Tapio. Liikkeellä leivän tähden. Raja-Karjalan väestö ja sen toimeentulo 1880–1940. Suomen historiallinen seura 1993
Hämynen, Tapio. Suomalaistajat, venäläistäjät ja rajakarjalaiset. Kirkko- ja koulukysymys Raja-Karjalassa 1900–1923. Joensuun yliopisto 1995
Hanna Kemppi, Kielletty kupoli, avattu alttari. Venäläisyyden häivyttäminen Suomen ortodoksisesta kirkkoarkkitehtuurista 1918–1939. Suomen Muinaismuistoyhdistys 2016
Kilpeläinen, Hannu. Valamo. Karjalaisten luostari? Luostarin ja yhteiskunnan interaktio maailmansotien välisenä aikana. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2000
Kokkonen, Jukka (toim.). Rajoil da randamil. Salmi ja salmilaiset 1617–1948. Salmi-säätiö 2015
Kokkonen, Jukka (toim.). Sama mua, uvvet rannat. Salmilaiset 1948–2018. Salmi-säätiö 2018
Järvinen, Irma-Riitta. Karjalan pyhät kertomukset. Tutkimus livvinkielisen alueen legendaperinteestä ja kansanuskon muutoksista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004
Nevalainen, Pekka. Viskoi kuin Luoja kerjäläistä. Venäjän pakolaiset Suomessa 1917–1939. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
Sarhimaa, Anneli. Vaietut ja vaiennetut. Karjalankieliset karjalaiset Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017
Stark, Laura. Peasants, Pilgrims, and Sacred Promises. Ritual and the Supernatural in Orthodox Karelian Folk Religion. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002
Suutari, Pekka (toim.). Karjalankieliset rajalla. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura 2021
Suutari, Pekka (toim.). Karjala-kuvaa rakentamassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2013
Uusitupa Milla & Koivisto, Vesa. Raja-Karjalan kouluolot. Koulu ja menneisyys 58, 2021
