Koulu rajakarjalaisesta Salmin pitäjästä savolaiseen Siilinjärven kuntaan
Siilinjärvellä juhlistettiin 29.4.2026 Ahmon koulukeskuksen uutta kulttuuri- ja monitoimi-salia, Salmi-salia. Rajakarjalaisen Salmin pitäjän keskikoulu siirrettiin jatkosodan syksyllä 1944 Siilinjärvelle eli kunta sai valtion tukeman oppikoulun. Koulun olisi usea muukin paikkakunta ottanut. Siilinjärven hyvät rautatie- ja maantieyhteydet auttoivat niin salmilaisten kuin muidenkin alueelle evakuoitujen perheiden lapsia oppikoulun aloittamisessa. Kouluun pyrki ja pääsi myös muita kuin salmilaistaustaisia. Useat Siilinjärveltä tai lähitienoilta Kuopiossa oppikoulunsa aloittaneet siirtyivätkin mielellään lähemmäs omaa kotipaikkakuntaa.
Koulu on aina lapsille ja nuorille polku tulevaisuuteen. Vihkiäisjuhlassa koetut lasten ja nuorten tulkisemat esitykset Evakon laulusta ilmastohuolta välittävään To the Last Drop – ryhmäesitykseen toivat nuoren äänen tilaisuuteen. Sota-ajan salmilaisille nuorille koulu on edustanut turvaa ja tulevaisuudenuskoa. Koulun merkitys Salmissa jatkosodan vuosina 1942 – 1944 ja jatkuminen Siilinjärvellä syksystä 1944 näyttäytyy koulua tuolloin käyneiden muistelmissa elämänpolkua merkittävimmin muovanneeksi asiaksi. Koulu on ollut heille paljon enemmänkin kuin koulu; se on ollut paikka hälventää pelon tunteita ja kokea yhteisön vahvistavaa voimaa.
Vihkiäisjuhla antoi tilaa muistoille
Vihkiäisjuhlan ohjelmaosion Salmista Siilinjärvelle – karjalaisten koulusta kaikkien kouluksi sisältö koostuikin koulua käyneiden ja heidän jälkeläistensä muistoista. Tuula Iljin tiivisti runossaan Bunukan koulutie ylisukupolvista kokemusta: Te armahat esivanhempamme, tuonilmaisiin siirtyneet taattomme, kantajamme. Elämänuskon ja koulun mukana tänne toitte, hyvän kasvupohjan meille loitte. Omakohtaisia kokemuksia jatkosodan aikaisista koulukokemuksista kuultiin videolle taltioituna Kaarina Riekkiseltä sekä juhlassa läsnä olleelta Aili Toivaselta. Juhlan osallistujat saivat kuulla koskettavia kokemuksia – kokemuksia, joita tämän ajan näkökulmasta on lähes mahdotonta ymmärtää nuoren ihmisen kestävän. Kuinka keskittyä pääsykokeisiin, kun huoneen katon ampureiät pakottavat niitä laskemaan tai kuinka keskittyä pimennetyissä tiloissa oppiaineisiin? Kokemuksista välittyi myös liikuttavia ystävyyden ja yhdessä toimimisen tuntoja.
Salmista Siilinjärvelle – karjalaisten koulusta kaikkien kouluksi -ohjelmaosioon sisältyi myös tietoja ja muistoja koulun Siilinjärvelle tulon vuosista sekä eri vuosikymmeninä koulua käyneiden ajatuksia. Siilinjärveläinen oppikoululainen on muistellut kouluajoista kootussa artikkelissa aikaa muun muassa näin: Kivaa oli saada aivan uudenlaisia, karjalaisia luokkatovereita. He olivat vilkkaampia kuin me, ja he puhuivat outoa Salmin murretta, josta me savolaiset emme läheskään kaikkea ymmärtäneet. Eksoottisia nimiäkin heillä oli: Juulia, Agnes, Faina, Fleego. Heillä oli takanaan kipeitä sotakokemuksia, olivathan he joutuneet jättämään rakkaat kotinsa Karjalan kumbusille. Silti ystävystyttiin aika nopeasti yli heimorajojen, oltiinhan joka tapauksessa itäsuomalaisia.
Muistoista välittyy myös kiitollisuus Siilinjärven kunnalle: Monien vaiheiden jälkeen Siilinjärven kunta oli se onnen kantamoinen, joka sai evakkokoulun, Salmin yhteiskoulun. Kiitos siitä edesmenneille Siilinjärven kunnan isille ja äideille. Arjen koulutyötä on kuvattu näin: Koulussa oli pula kaikesta ja alaluokat olivat aamupäivällä ja yläluokat iltapäivällä; useat asuivat viikot kortteereissa ja opetusta oli ympäri kirkonkylää. Vaikka oli pula kaikesta, oltiin tyytyväisiä, että päästiin kouluun. Jonkun verran oli puolin ja toisin haasteita eri murteiden kohdatessa, koeteltiin välillä toistemme ymmärrystä, mutta yhdessä tehtiin kaikenlaista: Opeteltiin muun muassa tanssimaan salassa. Tärkeää oli myös se, että pelko hellitti, Salmissa kun oli ollut ainainen pelko desanteista.
Salmilaistaustainen, koulua Siilinjärvellä 1960 -luvulla käynyt Pirjo Stranden välitti puheenvuorossaan koulun hyvien yhteyksien merkitystä evakkoperheille sekä näiden perheiden tavoitteellisuutta lastensa kouluttamisessa. Kouluttautuminen on ollut lähes ainoa tie eteenpäin niukoissa olosuhteissa.
Salmista Siilinjärvelle -ohjelmaosion koonnut Lea Lihavainen tiivisti ajatuksiaan koulutuksen merkitystä salmilaisille: Koulutuksen merkitys ja arvostaminen on ollut myös itseisarvoista karjalaisille siirtolaisille. En osaa kuvata sitä muutoin kuin: Kun meillä on vähän – vähän vaikkapa aineellista hyvää – huomaamme arvokkaimman. Tietojen ja taitojen kerryttäminen ja itsensä kehittäminen luo ymmärrystä, joka rakentuu niin yksilön kuin yhteiskunnankin hyväksi.
Koulun historian keskeiset vaiheet kerrattiin myös Siilinjärven karjalaiset ry:n puheenjohtajan Hannu Jyrkkärinteen kertomana Pajo–ryhmän karjalaisten laulujen päätteeksi. Karjalaista kaihoa ja maisemia tulkitsi vihkiäisjuhlassa kanteleellaan Jenni Venäläinen.
Siilinjärvellä vaalittavanaan omaleimainen koulu- ja sivistyshistoria
Vihkiäisjuhlan juhlapuheessa Siilinjärven sivistysjohtaja Antti Jokikokko totesi koulun arvostavan sen useasta muusta koulusta poikkeavaa historiaa. Historia voi avata nykykoululaisille uudenlaisia tapoja ymmärtää maailmaa ja erilaisuutta. Siilinjärven kunnan ja sivistystoimen päätös kulttuuri- ja monitoimisalin nimeämisestä edelleenkin Salmi-saliksi on yksi osoitus tästä. Puheensa lopuksi sivistysjohtaja Jokikokko totesi Salmi-salin käyttöön otetuksi. Tilaisuuden päätteeksi Salmi-salin siunasivat käyttöön Kuopion ortodoksisen seurakunnan pastori Otto Laukkarinen ja Siilinjärven evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherra Olli Kortelainen. Salmiin liittyvässä kulttuuri- ja säätiötoiminnassa paljon mukana ollut emeritus Arkkipiispa Leo oli myös läsnä juhlassa.
Salmi-salin vihkiäisiin osallistui Siilinjärven kunnan edustajia, opettajistoa, salmilaisten ja muiden karjalaisyhdistysten toimijoita yhteensä lähes 150 henkilöä.
Kulttuuri-Salmi -stipendi kannustaa yhdessä tekemiseen
Salmi-Säätiö ja Salmi-Seura onnittelivat Siilinjärven sivistystointa ja nyt käyttöön otettua Salmi-salia uudella ”Kulttuuri-Salmi -stipendillä”. Säätiö on tähän saakka jakanut keväisin lähinnä uusille ylioppilaille stipendejä, mutta jatkossa tullaan jakamaan myös Kulttuuri–Salmi –stipendiä. Stipendillä kannustetaan sekä yläaste- että lukioikäisiä tuottamaan yhdessä, esimerkiksi pieninä ryhminä, nuoria innostavaa kulttuuria. Tuotos voi olla musiikkiesitys, näytelmä, tanssiesitys tai kollaasi nuorten ajatuksista. Tavoitteena on tukea yhdessä toimisen taitoja. Salmissa koulunsa aloittaneiden ja Siilinjärvellä jatkaneiden nuorten keskeinen kokemus koulusta oli hyvä yhteishenki. Säätiön ja seuran puolesta onnittelun välittivät Salmi-Säätiön asiamies Jari Niemelä, Salmi-Seuran puheenjohtaja Ari Luukkanen sekä säätiön varapuheenjohtaja Lea Lihavainen.
Salmista Siilinjärvelle – koulun keskeisiä vaiheita
Koulu perustettiin vuonna 1917 Salmin kunnassa, vanhaan Viipurin lääniin kuuluneessa Raja-Karjalassa. Noin 13 000 asukkaan Salmi sijaitsi Laatokan rannalla ja sen naapurikuntia olivat Suojärvi, Suistamo ja Impilahti. Salmi oli rajapitäjä ja sen itäisenä naapurina oli Venäjä. Kaksiluokkainen Salmin suomalainen yhteiskoulu aloitti toimintansa 17. syyskuuta 1917. Ensimmäisen lukuvuoden ja Suomen itsenäistymisen jälkeen valtiovalta katsoi tämän hankkeen sopivaksi, joten koulu muuttui senaatin päätöksellä valtion ylläpitämäksi viisiluokkaiseksi keskikouluksi, Salmin keskikouluksi kesäkuussa 1918. Omaleimainen syntynyt koulu oli siksi, että se oli Raja-Karjalan ainoa oppikoulu ja ainoa oppikoulu koko Suomessa, jonka oppilaiden enemmistö oli ortodokseja. Koulu toimi ensimmäisten neljän vuoden ajan useissa eri paikoissa, eikä tiettyä omaa koulurakennusta ollut.
Koulu aloitti työvuotensa normaalisti vuonna 1939, vaikka Euroopan poliittinen tilanne oli epävakaa. Suomen ja Neuvostoliiton väliset neuvottelut aiheuttivat syksyllä epävarmuutta ja katkoksen koulun toimintaan. Koulutyö jatkui marraskuun lopulla, mutta katkesi jälleen, kun uutiset talvisodan alkamisesta tulivat.
Salmin keskikoulun ajalta on säästynyt hyvin vähän mitään koulutyöhön liittyvää, koska koulurakennus paloi irtaimistoineen talvisodan alussa. Koulun toiminta käynnistettiin uudelleen jatkosodan aikana 1942 – 1944, kun salmilaiset palasivat asuinsijoilleen. Koska koulurakennusta ei ollut, piti toiminta järjestää entisessä seurakunnan vanhustentalossa. Sotatilan takia ylimpien luokkien poikaoppilaat lähtivät asepalvelukseen. Vaikeuksista huolimatta lukuvuodet 1942–43 ja 1943–44 sujuivat hyvin. Salmin keskikoulu osoittautui jälleen tarpeelliseksi. Kesäkuussa 1944 alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys aiheutti kuitenkin toisen evakuoinnin, ja Salmin väestöä sijoitettiin paljon Pohjois-Savoon.
Salmissa toimiessaan koulun nimi oli yhteis- tai keskikoulu ja Siilinjärvellä jatkaessaan koulun nimi oli ensin keskikoulu vuodet 1944 – 1959 ja sitten Siilinjärven yhteislyseo 1959 – 1975. Peruskoulu-uudistuksen myötä 1975 käyttöön tulivat Siilinjärven lukio ja yläaste. Koulun 60 juhlavuoden merkeissä vuonna 2004 Salmi-sali nimettiin silloiseen koulurakennukseen.
Vihkiäisjuhlaa varten haastateltujen Aili Toivasen, Maire Vanhasen, Niilo Kokotin, Pirjo Strandenin ja Sirpa Vanhasen sekä jo edesmenneiden Juulia Iljinin, Riitta Linkolan ja Agnes Lihavaisen muistoista julkaistaan kooste Salmi-Säätiön www-sivuilla. Myös Kaarina Riekkisen muistoista koostuva video ”Paluu Salmiin” julkaistaan siellä.
Vihkiäisjuhlan valmisteluista ja toteutuksesta vastasivat Siilinjärven kunnan nuoriso- ja kulttuuritoimenjohtaja Tuula Pärnänen ja kulttuurikoordinaattori Hanna Kauhanen ja Salmi-Säätiöstä varapuheenjohtaja Lea Lihavainen.
Lisätietoja ja teksti: Lea Lihavainen leaslihav@gmail.com puh 040 722 3297
Salmi-Säätiö varapuheenjohtaja
