Maantieteellisesti tarkasteltuna mielenterveyden ongelmien esiintyvyys on suurempaa Itä-Suomen alueella kuin Länsi-Suomessa. Tämä yhteys voi liittyä muun muassa matalampaan bruttokansantuotteeseen ja suurempaan köyhyyteen, sekä ylisukupolvisten traumojen ja niiden seurausten kasaantumiseen erityisesti itäisemmässä Suomessa. Sotia seurasi hiljaisuus. Puhumattomuuden jäljet kantautuvat edelleen jälkipolviin idässä ja koko Suomen alueella.
Ukkini joutui lähtemään evakkoon Salmin seudulta pienenä poikana, ja uusi koti löytyi Pohjois-Savosta. Elämä muuttui – piti sopeutua uuteen kieleen ja ympäristöön. Selviytyminen uudessa kotipaikassa edellytti huomaamattomuutta: piti piiloutua massaan ja häivyttää oma murre. Vanha nimi Kornilov oli vaihdettava uuteen, suomalaisempaan. Savossa elämä oli helpompaa näin.
Yhä nykyäänkin työllistyminen Suomessa on vaikeampaa, jos hakijalla ei ole suomalaista nimeä. Kulttuurimme ja yhteiskuntarakenteemme luovat siis edelleen painetta kulttuuri-identiteetin häivyttämiseen, mikäli se poikkeaa kantaväestöstä. Karjalan kielikin on nykyisin muun muassa tästä syystä uhanalaisessa asemassa. Vaikka etnistä syrjintää työllistymisessä yhä esiintyy, tilanne on hieman parantunut vuoteen 2016 verrattuna. Toisaalta syrjintä venäläisen nimen perusteella on lisääntynyt vuoden 2025 mittauksessa.
Se, että joutuu piilottamaan oman kulttuurisen historiansa ja identiteettinsä yhteisön vuoksi, on omiaan synnyttämään häpeää ja lisäämään inhimillistä kärsimystä. Toisaalta vahva oman kulttuuri-identiteetin säilyttäminen voi altistaa suuremmalle syrjinnälle ja lisätä osattomuuden tunnetta. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä. Siksi tarvitaan avarakatseisuutta ja yhteisön tukea.
Sotaa paenneiden ihmisten mahdolliset traumaattiset kokemukset voivat edelleen vaikeuttaa sopeutumista ja olla vahingollisia mielen hyvinvoinnille. Sukupolvelta toiselle periytyneet traumat, pahoinvointi ja huono-osaisuus voivat osaltaan selittää, miksi Itä-Suomessa voidaan huonommin kuin muualla maassa – olihan itä eturintama-aluetta, jossa sota on tuntunut konkreettisemmin. Suomen terveydenhuollon ja mielenterveystyön resurssien tulisi huomioida alueelliset erot ja vastata paremmin tarpeeseen, jotta Suomi olisi maantieteellisesti mahdollisimman yhdenvertainen.
Nämä eivät ei ole ainoastaan historiallisia ilmiöitä Karjalan evakkojen kohdalla, vaan koskettavat myös nykyisiä Suomeen sotia paenneita ihmisiä. Omista sodistamme ei kuitenkaan ole niin pitkä aika, ettemme muistaisi osoittaa solidaarisuutta ja myötätuntoa sodan hirveyksiä kokeneille. Toisaalta voimme välttää samat vääryydet, joita Karjalan evakot joutuivat Suomessa kohtaamaan.
Karoliina Kurkinen, Tutkija, FT
Väittelin filosofian tohtoriksi psykiatrian alalta helmikuussa 2025, minkä kulujen kattamiseen Salmi Säätiö osallistui – kiitos!