Salmi-Säätiön 60-vuotisjuhlan kunniaksi julkistettiin tänään Kuopiossa säätiön kustantama Sanakirja Suomi-Karjala. Karjalalla tarkoitetaan sitä kielimuotoa, jota ennen viime sotia puhuttiin Aunuksessa, Salmissa, Suistamolla ja osassa Suojärven pitäjää ja josta rajantakaiset karjalanpuhujat käyttävät nimitystä livvin kieli tai karjala. Myös nimityksiä aunus, aunuksenkarjala ja livvinkarjala käytetään molemmin puolin rajaa.
-KUVA-
Arkkipiispa Leo julkaisutilaisuudessa
Sanakirjaa saa Salmi-säätiön asiamieheltä hintaan 30 € + postituskulut. Tilaukset esim. sähköpostitse osoitteeseen mauri.sulku@luukku.com.
Tämä 522-sivuinen sanakirja on syntynyt kahden karjalaisen tutkijan, dos. Ljudmila Markianovan (Petroskoi) ja FT Raija Pyölin (Lahti) yhteistyönä. Se on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat parantaa kielitaitoaan, laajentaa ja syventää sanavarastoaan sekä oppia puhumaan ja kirjoittamaan karjalaa kieliopillisesti oikein.
Kirjasta on pyritty saamaan mahdollisimman helppokäyttöinen. Sanat esiintyvät osin taivutettuina, ja lukuisat esimerkkifraasit helpottavat ja elävöittävät kielenkäyttöä. Kirjaan on valittu noin 20.000 nykysuomen hakusanaa, jotka edustavat yhteiskuntaelämän eri aloja. Se karjalankielinen sanasto, joka viime sotien yhteydessä Sisä-Suomeen siirtyneillä rajakarjalaisilla saattaa vielä olla muistissa, on lähinnä agraariyhteiskunnan sanastoa. Yhteiskunta on muuttunut, ja nyt tarvitaan toisenlaista sanastoa.
Karjalaa on Venäjällä ja Suomen Raja-Karjalassa puhuttu lähes 1000 vuotta. Viimeisimmät 70 vuotta se on ollut uhanalainen kieli, joka on jäänyt alueensa valtakielen jalkoihin. Venäjän karjalaisten äidinkielen on korvannut venäjä, ja Sisä-Suomeen sotien jälkeen päätyneet rajakarjalaissiirtolaiset omaksuivat varsin nopeasti suomen kielen, lähinnä uuden asuinpaikkakuntansa paikallismurteen.
-KUVA-
Ljudmila Markianova ja Raija Pyöli Venäjän Karjalassa on tehty tehokasta elvytystyötä: karjalan kieltä on herätelty henkiin ja rikastettu 1990-luvun alusta alkaen. Kielelle on luotu ortografiset ja muoto-opilliset normit, sen sanastoa on uudistettu elvyttämällä entistä ja luomalla uutta. Kielen oppimateriaalia on ilmestynyt, ja opetusta kouluissa sekä opettajien koulutusta on saatu aikaan.
Suomessa taas karjalan revitalisaatio eli tietoinen elvyttäminen on vielä nuori ilmiö. Sitä on kuitenkin viime vuosina harrastettu varsin aktiivisesti, ja esim. Karjalan Kielen Seuran toimesta on meilläkin ilmestynyt ripeään tahtiin karjalankielistä kirjallisuutta. Kaunokirjallisuuden ja etenkin oppimateriaalin avulla karjalan kielen elvytys menee eteenpäin. Kun kielen käyttö valtaa uusia alueita, on myös olemassa toivoa sen siirtymisestä uusille sukupolville.
Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo on Karjalan Kielen Seuran puheenjohtajan ominaisuudessa todennut nyt ilmestyneestä sanakirjasta seuraavaa:
”Sanakirjan suomi-karjala ilmestyminen on eurooppalaisten vähemmistökielten näkökulmasta merkittävä kulttuuriteko. Ljudmila Markianovan ja Raija Pyölin perusteellisen työn ansiosta meillä on nyt käytössä tieteelliset kriteerit täyttävä karjalan kielen sanakirja. Sen ilmestyminen kertoo paljon karjalan kieltä puhuvien ihmisten arvostuksesta omaa kieltään kohtaan. Oman kielen vaaliminen on oman vähemmistökulttuurin kunnioitusta.”
Samassa tilaisuudessa julkistettiin myös FM Oskari Ropposen kirjoittama säätiön 60-vuotishistoriikki Salmilaisen kulttuuriperinnön vaalijat. Lisätietoja Salmi-Säätiön ja tekijöiden puolesta: Raija Pyöli, p. 0400 676852 (raija.pyoli@phnet.fi).
